maanantai 18. syyskuuta 2017

Rautahevosella treffeille

Mitä tänään tehtäisiin?

Lähdetään prätkällä päiväksi jonnekkin. Vältetään isoja teitä, annetaan kiireisempien painaa moottoriteillä... Meillä kun ei ole minnekkään kiire. Otetaan suunnaksi ensin Turun keskusta ja etsitään sieltä väylä vanhalle Turku-Helsinki (nykyään no.110) tielle. Siinä suunnitelma ja kuvatusten kautta toteutukseen...

Aikansa kun 110 tietä nautiskelee kohti Helsinkiä, saapuu väistämättä Saloon. Salosta taas löytyy muutakin kuin vanhoja mielikuvia menneistä Nokia ajoista.

Minä muistan aina Salon kaupunkina jonne matkustin Kalajoelta ensimmäiseen puolimatruusin jobiini. Tuolloin Salon lähellä olevalla Teijon telakalla oli ensimmäinen laivani "Maria VG" työn alla. Maria VG oli suomen viimeinen puomeilla varustettu aktiivisessa liikenteessä oleva kuivarahtilaiva. Näin jälkeenpäin ajatellen, sopi kyllä mainiosti meikäläisen ajatusmaailmaan.

  Bussilla nassuttelin Kalajoelta Saloon ja matkahuollosta konttorin järjestämällä kyydillä Teijoon. Muistan kuinka pikkasen jännitti, vaikka olinhan minä harjoittelujakson jo kyseisellä kaleerilla suorittanut. Nyt oli kyseessä kuitenkin ensimmäinen varsinainen jobi, ja täytyi olla palkkansa väärtti. Tuo aika Teijossa oli hauskaa ja välillä hulvattoman hauskaa. Kuivatelakka duuneineen ei totisesti aina ole kauhean hohdokasta, mutta onko kukaan koskaan hohdokkaissa tilanteissa mitään oppinutkaan? Eli hyvää teki.

Yllä olevassa kuvassa Maria VG ohittamassa Naantalin öljynjalostamoa  & kohti Naantalin kuivarahtilaituria. Kuva lienee juuri noilta ajoilta jolloin meikäläinenkin ko. kaleerissa oppi, itki ja oppi + ennen kaikkea seikkaili. Tuota aikaa muistelemme monesti parhaan ystäväni Matin kanssa. Molemmat kalajoen kasvatit kun saatiin merityöpohjat juuri tällä uljaalla aluksella & Chileläisen poosu Francon opissa. Siitä oli hyvä ponnistaa molempien maailman merille. 


Salo on varsin kaunis kaupunki jonka halki virtaa Uskelanjoki, kaupungin kohdalla joki muuttaa nimeään Salonjoeksi. Ilma oli kesäisen kuuma ja jollain tapaa tällainen kaupungin halkaiseva joki antaa kyllä piristysruiskeen koko miljööseen. 

Keskustasta löydettiin tietysti myös nautisia juttuja, kuten tämä vanha ankkuri lähistölle syysmyrskyssä 31.10.1911 haaksirikkoituneesta kolmimastoparkki Mizbasta. Vaimo se aina jaksaa näitä hämmästellä. 😍

Ankkurin välittömästä läheisyydestä löysimme myös ravitsemusliikkeen nimeltään Rikala Night. Kyseinen paikka paljastuikin melkoiseksi viihdekompleksiksi hotelleineen ja yökerhoineen. Me olimme rautahevosella liikkeellä, joten emme villiintyneet sen kummemmin... Ellei kunnon ruokaa lasketa. Sen suhteen villiinnyttiin ja kannatti, olikin sitte vimosen päälle.

Alkuun mulle Aurajuustojokirapuja ja vaimolle vuohenjuustoa, paahdettua paprikaa & balsamicoa.

Pääruuaksi molemmille pippuripihvit, jotka todella olivat henkilökunnan kehujen arvoisia. 

Mä en jaksanut enää pihvin jälkeen mitään, vaimo taktikoi ja jätti muutaman perunan syömättä jotta jälkkäri vielä mahtuisi. Jälkkärinä toimi ilmeisen hyvin valkosuklaa-pannacotta.

Ruuat huuhtelimme alas paikallisen Mathildedalin Kyläpanimon mainiolla oluella. Muitakin panimon tuotteita olisi ollut tarjolla, mutta kun tosiaan... rautahevosella liikkeellä. 

Pakollinen selfie / jalkakäytävän tukkiminen muilta jalankulkijoilta... 😆

Käveltiin keskustassa hetki & sulateltiin ruokaa ja hypättiin malmikasan selkään. Päätettiin jatkaa vielä kotvanen pitkin vanhaa valtatietä kohti Itää.

Eipä aikaakaan kun vastaan tulee Lahnajärvi. Varsin mielenkiintoisen näköinen paikka, jos emme olisi syöneet jo Salossa niin tämä olisi ollut oiva paikka. Lahnajärvellähän on Jyrki Sukulakin käynyt "Kuppilat kuntoon" ohjelmansa kanssa. Olisi siis todella mielenkiintoista käydä testaamassa ruoka. Tämä menee korvan taakse 😏




Lahnajärven maisemissa lepuutettiin pakaralihaksia hetki ja päätettiin jatkaa taas Itään... Minä nimittäin tiedän, että sieltä löytyy muuan Kasvihuoneilmiö joka on kyllä paikkana niin erikoinen, että sopii hyvin motoretken kääntöpisteeksi...

Kasvihuoneilmiöstä lisää vaimon omin sanoin. Mutta kyllä huomasi kun sisään asteltiin, että paikka jokseenkin löi ällikällä. 😆

Prätkäily on parhaimmillaan silloin, kun varsinaista määränpäätä ei ole päätetty. Ajaa juuri sen mikä hyvältä tuntuu ja juuri sinne minne huvittaa...

💓💓💓