maanantai 26. kesäkuuta 2017

Treffit nautisten esi-isiemme jalanjäljillä



Rakkaani yllätti minut tänään treffeillä Turun

Alunperin meidän piti puuhastella puutarhatöissä, mutta kuinka ollakkaan aamukahvin jälkeen taivaalta alkoi tulla vettä kuin aisaa. Rakkaani ei tästä hämmentynyt vaan kysäisi "kiinnostaisko sua käydä katsastamassa merimuseo?"
No kyllä todella kiinnosti!

Ennakkoon Welmeriä kiinnostivat eniten purjelaivat, koska ne edustavat hänen mukaansa aikaa jolloin merenkulussa aidosti oli ns. munaa.
 Minua taas, voi sentään, kiinnosti kaikki.
 Päivän päätteksi, Welmeri kyllä tuumas, että siellä oli kaikkea muutakin mielenkiintoista. Eikä näissä merkeissä vietetty päivä suinkaan tuntunut hänelle työpäivältä.

Tervetuloa rakkaat lukijamme nautiseen päiväämme mukaan kuvien kautta ja jos vain on mahdollista niin käykää itsekin paikan päällä. Käymisen arvoinen paikka.


Perämoottoreita oli esillä hämmästyttävän paljon. Vanhoissa moottoreissa vaikutuksen teki lähinnä käytetyt materiaalit ja yksinkertaisuus.

Hienoja materiaaleja.



Justiina hämmästelee purjelaivojen upeita keulakuvia.

Nykyisillä kotikonnuilla on aikanaan ego meuhkannut. Tuolloin asialla olivat ruotsalaisuuteen ja venäläisyyteen samaistuneet hölmöläiset (Saaristomeren taistelut 1808).

Justiina tihrustaa sukellusveneen periskoopilla.

Welmeri hämmästelee.

Museo oli täynnä toinen toistaan hienompia pienoismalleja.

Museosta löytyi myös kummallisen tutulta kalskahtavia infopläjäyksiä.

Justiina viehtyy herkästi nappuloihin. Tässä radio-aseman kimpussa.

Welmerin mukaan myös tässä infopläjäyksessä on tuttu kaiku.

Ulkona katoksessa lisää egolle niin tarpeellista tappokalustoa.

Vanhempaa Nesteen tankkilaivaa oli myös näytillä (Tavi).

Laivanrakennus osastolla on näytillä hämmästyttävää kädentaitoa.

Löytyipä sieltä myös vaijeripleissi, jota juuri viime lomalla Welmeri Tuiskulassa harjoitteli.

Puutyön laatu hiveli silmiä.

Presidentin ensimmäinen paatti "Kultaranta".

Ihastuimme puisten retkiveneiden kodikkaaseen olemukseen / sisustukseen. Näillä kelpaisi lipua saaristossa, ankkuroida yöksi tyyneen poukamaan ja antaa meren keinuttaa uneen.

Ruorissa pitää aina keskittyä, olkoonkin pultattuna museotilojen lattiaan...

Laivanrakennus puolelle oli myös rekonstruoitu ihan oikea Karibian risteilijöihin rakennettu hytti. Pitihän siellä käydä pussailemassa....


Kapteenin hytistä. Mietittiin, että onkohan täälläkin joku kapteenska juonut aamukahvia tämän ikkunan edessä juuri samoin kuin Justiina oman rakkaansa luona laivalla?

Welmeriä taas huvitti ajatus, kuinka tässä tuolissa varmasti on murehdittu monia alusta koskevia ongelmia. Aivan toisen tyyppisiä kuin hän osaa kuvitella, mutta saman vastuun velvoittamia yhtä kaikki.

Komentosillalla nauratti kovasti, sillä ero Arctican siltaan on valtava.

Welmeri eläytyy.


Tässä Justiina pikku tyttönä Borella. Tätä ruoria yritimme tänään etsiä, muttemme sitä esittelytiloista löytäneet.





Tuplaruori oli mielestämme upea ilmestys. Welmeri päivitteli ruorimiehen näköaloja, sillä näkyvyyden peitti koko aluksen kansi takiloineen ja rakennelmineen.






Tykkivene Karjalassa käytössämme olisi pitänyt olla ns. "kalansilmälinssi", jotta olisimme saaneet vangittua kuviin noita ahtaita tiloja. Tarkoituksen mukaista ja kaikki turha pois on selkeästi pelin henki.


Welmeri hämmästeli laivan uumenissa sen aikaista painolastia, eli kiviä.

Aluksen sisätilat olivat hämmästyttävän pieniä, mikä tietysti peilaa sen aikaisen merenkulkijan fyysistä kokoa.

Tämän ruorin takana on monet myrskyt takuulla pelätty.

Kapteenska pähkinöi aluksen kyökkiä.

Tässä on miehistön messi / makuutilat. Takana olevat laverit ovat siis, uskokaa tai älkää, punkkia. Welmeri tuumasikin, että ajattele miten tästä tilasta on Atlantin myrskyihin rynnitty ulos ja kiivetty mastoihin reivaamaan purjeita. On mahtanut ottaa pannuun / ollu vaakakupissa pikkusen eri kaliiberin jutut ku meilllä nykyseiloreilla. (Ei ole kenttää, netti ei vedä...) Tällaisiin laivoihin tutustuessa silloisen merielämän karuus on käsinkosketeltavaa. 

Welmeri kurkistaa timpurin sappiin, joka ilmeisesti myös toimi hänen majoitustiloinaan.
Kiitokset Forum Marinumille siitä, että saimme kuvata tämän mielenkiintoisen päivämme.
 Vaikka kuvat kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa, eivät ne vedä vertoja itse kokemukselle paikan päällä. Autolle kävelessämme hymyilimme molemmat sitä tiikin ja tervan tuoksua jonka tämä päivä aisteihimme jätti. 



Nostalgisen päivän kunniaksi, kapteenska verhoutui Väinö-pappansa vaimolleen 1960-70-luvulla ompelemaan mekkoon. Sateisessa ja tuulisessa säässä mekko osoittautuikin loistavaksi asuksi. Kangas oli paksua ja kuosi miellytti Welmerin silmää, mitä muuta mekolta muka olisi voinut vaatia?



Mikä IHANA päivä 💓
Rakkaalleni kiitokset, hän todella osaa aina yllättää minut.