tiistai 8. marraskuuta 2016

Vääntö

Jos avioliitto olisi materiaali, mitä se olisi? 

Jos se olisi pumpulia, se olisi pehmeää unelmaa, mutta niin helposti hötyä ja rikkoontuvaa.
Entä puuta? Ei, ei, se lahoasi ja rikkoontuisi ajanmyötä. 
Harmaa patinoitunut puu on kaunista, mutta niin kuollutta.

Meidän mielestämme avioliitto on rautaa.
Rautaa voi vääntää, takoa, kiertää, mutta mikä tärkeintä, se kestää niin ettei mene poikki tai haperoidu. 
Me olemme sitoutuneet vanhentumaan yhdessä, sormukset vanhenevat kanssamme, 
ruoste raudassa kertoo eletystä elämästä. 
Rautasormus edustaa meille muita arvoja, kuin avioliiton materiaalisuutta jalometallein. 
Koska rakkautta ei voi ostaa.
Meidän vihkisormukset ovat rautaa juuri tästä syystä.

Sormuksemme kuvastavat liittoamme ja rakkauttamme.
Se on symbolinen meille nimettömässä, 
ei egomme buustaama meriitti muille ihmisille. 

Sormuksen on takonut turkulainen Tulimetsän seppä.
Sen nimi on Vääntö.
Sitähän avioliittokin on. Se on lujaa, mutta tarvittaessa pitää pystyä vääntämään ilman, 
että se menee poikki. 

Seppä on takonut, kiertänyt ja yhdistänyt sen ympyräksi, kuin kuvastamaan elämän kiertokulkua. 
Kun meistä aika jättää, rautasormus ruostuu ja häviää ajan myötä. 
Me emme tarvitse sitä tuonpuoleisessa, eikä sitä sinne voi ottaa mukaankaan.

Elämä on tässä ja nyt, meissä kahdessa. 




Sade ei teitä enää kastele,
sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, 
sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole,
sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä,
mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä
yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä
hyvä ja pitkä.
-Apassi-intiaanien vanha avioliittorukous-

 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Tuiskula


Tuiskula sua syleilee, 
aamun sarastus ikkunoista poskeas silittelee.

En olis koskaan kuvitellut,
et siel sängyllä joskus nukkuu ihminen sun kaltaises.

Vielä kesällä mietin et mun osani olis
yksin nauttia siellä luonnosta.
Noina aikoina en tiennyt paremmasta,
olin kyllästynyt ja lakannut tuntemasta.

Et aavista kuinka mielelläni seuraan kelkan kääntymistä täs asiassa.
Halusinhan aina elämälle tarkotuksen rakkaudessa. 

Yks viesti eetteriin muutti kaiken,
sä tulit elämääni tuoden mukanas mulle tarkoituksen.

Nauti siis Rakas Tuiskulassa,
se on sulle niinku se on mulle.

Yhdessä koettu on siellä jo hetkiä,
mille ei löydy elämästäni mitään verokkeja.

Meillä ei ole universumissa mitään rajoja,
rakkaus on täyttä ja vailla turhia painoja.

On ihanaa olla ME.

Mä kiitän siitä joka aamu tahoa joka järjesti rakkautemme.
-Wellu-