tiistai 8. marraskuuta 2016

Vääntö

Jos avioliitto olisi materiaali, mitä se olisi? 

Jos se olisi pumpulia, se olisi pehmeää unelmaa, mutta niin helposti hötyä ja rikkoontuvaa.
Entä puuta? Ei, ei, se lahoasi ja rikkoontuisi ajanmyötä. 
Harmaa patinoitunut puu on kaunista, mutta niin kuollutta.

Meidän mielestämme avioliitto on rautaa.
Rautaa voi vääntää, takoa, kiertää, mutta mikä tärkeintä, se kestää niin ettei mene poikki tai haperoidu. 
Me olemme sitoutuneet vanhentumaan yhdessä, sormukset vanhenevat kanssamme, 
ruoste raudassa kertoo eletystä elämästä. 
Rautasormus edustaa meille muita arvoja, kuin avioliiton materiaalisuutta jalometallein. 
Koska rakkautta ei voi ostaa.
Meidän vihkisormukset ovat rautaa juuri tästä syystä.

Sormuksemme kuvastavat liittoamme ja rakkauttamme.
Se on symbolinen meille nimettömässä, 
ei egomme buustaama meriitti muille ihmisille. 

Sormuksen on takonut turkulainen Tulimetsän seppä.
Sen nimi on Vääntö.
Sitähän avioliittokin on. Se on lujaa, mutta tarvittaessa pitää pystyä vääntämään ilman, 
että se menee poikki. 

Seppä on takonut, kiertänyt ja yhdistänyt sen ympyräksi, kuin kuvastamaan elämän kiertokulkua. 
Kun meistä aika jättää, rautasormus ruostuu ja häviää ajan myötä. 
Me emme tarvitse sitä tuonpuoleisessa, eikä sitä sinne voi ottaa mukaankaan.

Elämä on tässä ja nyt, meissä kahdessa. 




Sade ei teitä enää kastele,
sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, 
sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole,
sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä,
mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä
yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä
hyvä ja pitkä.
-Apassi-intiaanien vanha avioliittorukous-

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti