maanantai 21. elokuuta 2017

Treffit Tuiskulan syleilyssä





Yllä olevat kuvat ovat mökkimme terassilta kuvattu Hakkenpäässä, Taivassalossa.
Usein vetää sanattomaksi.

Extempore päätimme mennä viettämään treffejä Tuiskulaan.
Siitä vähän kirjoittelinkin eilen 
sivullemme.

Affenalla ajelua tyrskyissä (oli hippasen tuulista). 
Puusaunan ääni, tuoksu, lämpö ja tunnelma.
Yhdessä kokkaaminen. Teimme löydön keittiöömme; lihamyllyn. 
Tällä teimme sisäfileestä ja tykötarpeista maukkaat piffit. 
Suitsukkeen tuoksu.
Elävä tuli kynttilöissä. 
Tuiskulan oma leffateatteri Game Of Thronesineen ja ilta-äpöstelyineen.
Sylikkäin nukahtaminen ja herääminen.
Aikaisen aamun kahvihetki luonnossa.
Kanervien väriloisto. 
Luonnon herkut; kirsikat ja luumut. 
💓 ME 💓

Enää eivät linnut laula ihan yhtä ahkeraan kuin aikaisemmin.
Poikaset lienevät jo pesistä lentäneet maailmalle.
Syksy alkaa verhoamaan luontoa.
On jälleen uusien askareiden aika. 










"When you realize how perfect 
everything is,
you will tilt your
head back and laugh at the sky."
Buddha 

💕👫 💕



sunnuntai 20. elokuuta 2017

City-kodin ulkotreenit Merimaskussa



Merimaskussakin siis kuntoillaan. Ja aivan kuten Tuiskulassa, ei tämänkään kuntoilun puitteissa pinnaa kiristellä sen kummemmin. Kunhan, kuten tavataan sanoa... "rimpuillaan" 😆 


No mutta nyt siis ollaan Merimaskussa, ihanassa miljöössä. Matkaa kotoa meidän rimpuilupuistoon on noin 3,5km. Siis juuri sopiva kävely / juoksulenkki ennen varsinaista hikitreeniä. Samoin palauttelu sujuu komeesti siinä ku kotia kohti lyllertää enemmän tai vähemmän hapoilla. 



Tässä on näitä mun rimpuilujani. Yhden jalan kyykky, on meikäläisen elopainolla (varsinkin näin kesän piffivartaloisena) ihan sopivan poltteleva liike. Etenkin kun vie hitaasti alusta loppuun ja kunnolla ääripäihin saakka. Pinnailuhan on näissä kuntoiluhommissa melkosen noloa, sillä ketä siinä koittaa huijata? Itteäänkö? Kertokaapa heti rakkaat lukijamme jos joku moisessa onnistuu. 😏

Toinen mieliliike on tietty leuanveto. Leveällä ja kapealla otteella. Merimaskun kuntopuistossa (oikeesti siis leikkipuistossa) kiva pointti on se, että tanko on aika korkealla = siihen joutuu oikeen ponnistamaan kiinni. Meinaa sitä, että liikkeen pystyy tekemään ihan salettiin myös alhaalla venytykseen saakka. Kaikki nivelet auki ja uuteen puserrukseen... Leuanveto on näemmä sellanen laji, joka vaatii jatkuvaa harjoittelua. Talvella / kevään aikana laivalla treenasin todella paljon leuanvetoa ja se sujui lopulta jopa helpon oloisesti & nautittavasti. Nyt kesällä on jäänyt vähemmälle, ja ero keväiseen kuntoon on melkoinen. Eikä ihan kaikki selity piffivartalolla. 

Nooh, kuntohommat on siitä stressivapaita juttuja... Että senku taas treenaa niin kuntoon pääsee, kuka tahansa. Pelkkää biologiaa. Mua niin aina naurattaa nämä nykypäivän fitnessjutut, kelataampa 60 vuotta taakseppäin niin melkeen joka jannu ja flikka oli about "fit", eikä siitä tarvinnu reuhata sen kummemmin. Mutta ajat muuttuu... Eikä tosiaan aina parempaan. 😜 

Punnerrukset on kivoja tietty, jos haluaa enemmän vastusta niin jalkoja ylemmäs. Nyt on niin kova "piffikunto", että tollaseen rengaskiikkuun mahtu just just nilkat... Kovin työ oli saada selkä edes suunnilleen suoraksi ku kesämaha veti maata kohden. 😆



Sitten Justiinan rimpuiluun. 

Sovellettu penkkipunnerrus, todella kiva liike. 

Ja siitä ihan keskenämme sovellettu selkäliike / soutu. 







 Sitten taas meikäläisen "crossfit" fiilistelyihin. Jostain syystä olkapää on viimeaikoina vihoitellut niin, että nämä mainiot liikesarjat on ollut pakko jättää vähemmälle. Hommahan menee siis:

- Painot maasta rinnalle
- Syväkyykkyyn
- Ylös ja sujuvasti painot suorille käsille
-Takaisin alkuasentoon

Toistoja mä teen tyypillisesti 6-20, riippuen painoista. 

On muuten sitten "kettumainen" liike, mikä kertoo tietty myös tehokkuudesta. Mä pidän siitä että liike ei ole turhan eristävä. Koko keho tempoo, niinku mun mielestä kuuluukin / on luonnollista. 


Justiina pyörittelee aina "ampiaisvyötäröään".  

Sekä tekee "Hyvää huomenta" liikettä. Kohteliasta ja mun mielestä varsin kivan näköistä. 😉


Treenien loppuun lapsettaa, ollaanhan leikkipuistossa. Miten sitä joskus on tohtinu näistä hyppiä? Ja nää on vielä aika matalat kiikut. Nyt ku tempasis täydet vauhdit vaikka vaan näistä ja "liihottais horisontiin", niin luujauhoa sais kihivelöijä laskeutumispaikalta... 😁

Joten otimma rauhallisesti ja kiljuimma... Eli siis Justiina kiljui, ja mää karjuin... 


Kiikkulauta myös yllättävän hurja...

Rimpuilun ja "ompa sitä komiasa piff... siis kesäkunnosa" taivastelun jäläkeen lähdettiin taivaltamaan kotia kohti. Ja kuinka ollakkaan, loppumatkasta meidät kasteli pieni ja lämmin kesäsade. 

Homma meni justiin niinku kuuluukin. 💓




perjantai 18. elokuuta 2017

Taattisten Tilan lumoa


Kukaan muu ei ole sinä ja se on voimasi 💓

Rakas ystävämme Maaret tuli viettämään meidän kanssa päivää ja keksimme, että retkeillään Taattisten Tilalle, joka sijaitsee täällä Merimaskussa lähellä city-kotiamme. 
Säätiedot lupaili vesisateita, joten sontikat laukkuun, reipas retkimieli ja menoksi.




Taattisten Tilalla voi tutustua tallin ja pihapiirin eläimiin.
Kukot, kanat, kanit, lampaat, kilit ja varsinkin riippuvatsasika Otto vei sydämemme mennessään.

Welmerin mielestä tosin, kanat ja varsinkin kukko oli siistejä. Miehet 😆  






Kuten alla olevasta kyltistä näkee, tilalla on paljon nähtävää!
Eikä kaikkea tarvitse kerralla kiertää. Me olemme niin onnekkaita, että tila on melkein kotimme naapurissa joten näitä luontopolkuja tulee reippailtua useamminkin.







Tilalta voi lähteä reippailemaan maastoon eri luontopoluille. Saa vain valita oman fiiliksen mukaan minkä pituista matkaa jaksaa reippailla ja haluaako seikkailla jopa haastavassa maastossa.






Metsässä löysimme herkkuapajat, kanttarelleja, herkkutatteja ja mustikoita!!! 
Mustikoiden mutustaminen sai meidät haaveilemaan uunituoreesta mustikkapiirasta ja vaniljakastikkeesta.

Metsäpolulla taapertamisen ohessa miellyttävä pysähtyä kuuntelemaan metsän huminaa, nauttimaan mustikoiden herkullisesta mausta ja olla vain yhtä luonnon kanssa. Siellä me kolme ystävystä kyyhötimme hipi hiljaa omilla mättäillä kuin maailma olisi pysähtynyt radaltaan.

Meillä oli hyvä seurue kasassa, sillä jossain vaiheessa kaikki todettiin kuinka siistiä oli, että kenelläkään ei ollut tarvetta pölöttää jatkuvasti. Oli vain askeleet ja niistä kuuluvat äänet sekä tietysti metsä.


Onni on viettää aikaa
sellaisten ihmisten kanssa,
jotka tekevät
aivan tavallisesta päivästä
jotain aivan erityistä.




 Saapuessamme metsäretkeltä kesäkahvilassa odotti juurikin se tuore mustikkapiirakka ja vaniljakastike josta juuri haaveilumme porukalla. Voi pojat!😍



Vietimme mukavan ja leppoisan retkipäivän ihan kotimaastoissa.
Tila on viihtyisä ja siellä saa tuuskata ihan omaan tahtiin. 
Sportstrackeri nappasi kilometrejä liki kymmenen ja se tuntui mukavasti jaloissa illan tullessa.

Kun lähdimme tallustelemaan kohti kotia, alkoi ihana hentoinen vesisade ripsiä taivaalta. Ilma oli happirikasta ja puhdasta hengittää. Me naikkoset sonnustauduimme sontikoihin, Welmeri taas sanojensa mukaan "nautti kesäisen sateen tunnusta rupissaan". Ja mikäs meidän oli, aurinko paistoi & vettä satoi... 💗


Meille on muodostunut ihana tapa Maaretin kanssa! Aina treffatessa yhdistämme siihen luonnossa  liikkumisen ja uusien paikkojen kokemisen.
Nytkin heipat sanoessamme, meillä on jo seuraavan treffien paikka tiedossa 😉

Onko sinulla erilaisia traditiota ystäviesi kanssa?
Käyttekö reippaileen luonnossa, shoppailemassa kaupoissa vai nautitteko kahvit ja herkut kotona?