tiistai 21. helmikuuta 2017

Pallo jalassa vai siivet selässä? Valitaan yhdessä siivet...


 
Tekee mieleni tarinoida hiukan elämäntyylistä jota nyt viimeinkin koen voivani alkaa toteuttaa käytännössä, kunnolla. Koen vihdoin löytäneeni itselleni matkakumppanin jonka kanssa todella aidosti voin ripustaa siivet selkääni, sen sijaan et lukitsisin pallon jalkaani. 

Tottakai, kaikki oman elämän oivallukset lähtevät aina ihmisestä itsestään, eikä kukaan muu niitä voi toisen puolesta laukaista... Mutta mä koen, että tällä meidän tarinalla & tapaamisella on ollut ihmeellisen voimakas vaikutus minuun. Minä tiedän, että olen haaveillut tietystä elämäntyylistä jo pitkään. Osittain olen tätä tyyliä jo toteutellutkin mm. downsiftaamalla krääsän / oman egoni palvontaa aikalailla. Mutta se viimeinen niitti on jäänyt odottamaan jotain? Ehkä minulla ei ole ollut riittävästi motivaatiota, syystä tai toisesta. Ehkä olen pitänyt kiinni langoista joista ei olisi kannattanut pitää kiinni? Kuka tietää... Mutta "vakan alla" on kynttilä palanut kituen hapen puutteessa. 

Vaan eipä kidu enää <3


Olemme vaimoni kanssa keskustelleet TODELLA PALJON. Me voitais edelleen puhua toisillemme vuorokauden ympäri, taukoamatta... Mä olen vaimolleni todennut, että edes oma äitini ei takuulla tunne minua yhtä hyvin kuin hän. Mä olen jakanut vaimoni kanssa KAIKKI. Noloimmat piirteeni, hölmöyteni, haaveeni... Vaimollani on käsissään mun kaikki langat ja mä olen päättänyt että hän saa tehdä niillä mitä haluaa. Olen päättänyt heittäytyä tähän täysillä. Mikä ihaninta, myös vaimoni on tehnyt samoin. Me olemme nauraneet toistemme hölmöydelle, meidän hölmöydelle yhdessä sekä tietysti meitä ympäröivän yhteiskunnan hölmöydelle kaikkine "ei noin voi tehdä" sääntöineen. Olemme molemmat todella vapautuneet henkisesti hyvien keskustelujen ja luottamuksen kautta. 

Mihin tämä johtaa?

On fakta, että ihmisen pysyvä ulkoinen muutos lähtee aina liikkeelle sisältä käsin. Näin ollen vapautuessamme henkisesti kaiken maailman itse kyhätyistä vankiloista, olemme huomanneet, että kaipuu myös fyysiseen vapautumiseen kasvaa koko ajan. Tällä tarkoitan siis todellista vapautta siinä määrin kuin se ylipäätään meitä ympäröivässä "sivistyksessä" on mahdollista. 

Olemme mietiskelleet mitä tarvitsemme ja tulleet siihen lopputulokseen, että toisemme. Emme mitään muuta. Kaiken muun kimpussa häärääminen tuntuu molemmista jonkin asteiselta elämän haaskaukselta. Olemme moneen kertaan havahtuneet lomillamme siihen tunteeseen, että  "hei, nyt meillä on vajausta meissä". Eli olemme uppoutuneet johonkin muuhun askareeseen, mihin tahansa... joka on vienyt aikaa toisiltamme. Aina tämän tunteen iskiessä, "työkalut" putoaa maahan ja painutaan meidän omalle peruskalliolle voimaan hyvin. 

Nyt siis tiedämme mitä haluamme, toisemme. No se meillä on. Mutta kun katsomme isompaa kuvaa, niin meillä on paljon muutakin... Valitettavasti. Sillä meillä on krääsää, juuri niinkuin mallikelpoisella yhteiskuntasopulilla kuuluukin olla. Meillä on krääsää, meillä on velkaa ja meillä on olevinaan erinäisiä velvollisuuksia sen suhteen millaisia meidän kuuluu olla. Tätä kautta meillä on paljon puuhaa jonka ainoa tarkoitus on ylläpitää kaikkea tuota turhuutta jota itse asiassa kumpikaan meistä ei kaipaa eikä arvosta. 

 Luonto, aina vapaa. Tarkkasilmäinen lukija voi havaita luonnossa myös vapaan otuksen nimeltään Olivia. Tuo äkkiseltään ajateltuna "yksinkertainen otus" on kuitenkin monella tapaa vapaampi kuin yksikään meistä "raameissa" rypistelevistä ihmisistä. Sen lisäksi, Olivia on myös vapaa egostaan ja aina läsnä. Ottakaamme mallia =)

Rakas vaimo maadottuu luonnossa ja oman "zen mestari" Oliviansa kanssa. 


Olemme todella ymmärtäneet miten typeriin asioihin energiaamme tuhlaamme ja päättäneet tehdä asialle jotain. Ollaan hiljattain tehty yhdessä peliliikkeitä joiden tarkoituksena on heittää "toive aidosta vapaudesta tuuleen". Mikäli tähän toiveeseen elämä viisaudessaan vastaa, niin tarkoitus on vapautua mahdollisimman pitkälle omistamisen tuskasta ja siirtyä kokemaan elämää sellaisena kuin se todella on. Eli alati muuttuvana ja kuohuvana virtana / seikkailuna. Me emme tarvitse muuta kuin toisemme, enkä minä totisesti halua seikkailla elämääni loppuun kenenkään muun kuin vaimoni kanssa. 

Joitakin aikoja sitten, minun taaplatessa vielä "kynttilä vakan alla", eräs ystäväni totesi minulle näin: Minusta Wellu tuntuu, että sinä tarvitset itsellesi kumppanin jonka kanssa todella seikkailla elämässä, sellaisen joka pysyy vauhdissa mukana... Ja tämä ystävä toden totta oli täysin oikeassa. Minusta ei millään saa ns. yhteiskuntakelpoista sopulia joka haaveilee asioista mistä minun kuuluisi haaveilla. Ja kuinka ollakkaan, nyt minulla on rinnallani maailman ihanin nainen joka on aivan yhtä hullu elämänkatsomuksineen kuin minäkin. 

Joten rakkaat lukijat, stay tuned... Sillä tällä yhteisesti löydetyllä reseptillä ei seikkailu tule olemaan ennustettava eikä liioin tylsä. Heitetään universumin tuuliin toive siitä, että se tylsyys ja ennustettavuus joka on aikoinaan hankittu, poistuisi elämästämme mielummin vaikka heti. Päästäisiin "lennähtämään vaimon kanssa maailman tuuliin". Joka loma kenties eri osoite, eri maassa? Tai sitten paluu hetkeksi kotikonnuille Kalajoelle, ja kun mitta on täynnä... (sehän kotikonnuilla takuulla täyttyy, hehheh) ponkaisu uusiin maisemiin. Ei mitään turhan pysyvää, ainoastaan jatkuvasti muuttuva elämä koettavana ja jatkuvasti syvenevä / muuttuva rakkaus sydämmessä.

En ole koskaan ollut näin elossa. Enkä ole koskaan tiennyt näin vahvasti mitä haluan. En myöskään ole koskaan ollut näin peloton. On helppo heittäytyä ja on sanomattoman hienoa, että rakas vaimoni on tässä kaikessa mukana & yhtä innoissaan kuin minä. Silmät tuikkien ja käsi kädessä... ME <3

"Olen aukko huilussa, jossa elämän hengitys liikkuu. Kuuntele tätä musiikkia"



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Rakasta koko kehollasi...

Buddhalaisen filosofian mukaan meidän kehomme on yhtä kuin mielemme. 
Jokaisella on varmasti halu olla onnellinen ja iloinen mieleltään,
 miksi siis emme huolehtisi kehomme fyysisestä onnellisuudesta? 


Yksi meidän mukavista yhteisistä harrastuksista rakkaan mieheni kanssa on liikunta. 
Liikumme paljon luonnossa, koska se maadottaa elämään, mutta myös kuntosalilla. 

Tässä postauksessa keskityn salitreeniimme. 



Kun mieheni on laivalla, minä kotona, me silti treenaamme joka päivä yhdessätuumin.
 Aamulla käydään läpi molempien päivän treeniohjelma, sekä tsempataan haastamaan itseä uusiin tuloksiin. Treenin jälkeen käydään läpi fiiliksiä ja kuinka meni. 
Vaikka aamulla herätyksen tullessa esimerkiksi 0347, joskus väsyttää ihan hullunlailla, 
niin rakas saa annettua energiaa skypen kautta niin, että tänäkin aamuna ajelin täynnä virtaa salille näyttämään punteille kuka määrää :) 


Minä nautin aamulla aikaisin treenaamisesta. Silloin keho herätetään uuteen päivään ja mieli kirkastuu avoimeksi ajatuksille. Kuten sanoin, kehon huolto on myös mielen hallintaa. 

Aamulla nautin ennen treeniä vain mustan kahvin. Salilta tullessa protsku-pitoinen aamupala, yleensä rahkaa, raejuustoa, banaania ja rakkaan mieheni Martti-vaarin perintönä lasillinen tomaattimehua. Jostain syystä joskus mielihaluni olisi sekoittaa tomaattimehun joukkoon mustapippuria... 
Hmm, ei aavistustakaan miksi. Mahtaako Martti jr. tehdä tuloaan mielihaluista päätellen ? ;) 
Voiko tällaisella aamulla mennä päivä pieleen? Skeptikot vastaavat, että voi.... mikä on tietysti totta, jos et ole läsnä. 


Meidän elämämme filosofian mukaan (jälleen viittaan buddhalaisuuteen), pitää osata myös erottaa läsnäoleva treenaaminen egolla treenamisesta. Siinä on iso ero. Meille treenaaminen ei ole välineurheilua erilaisine palautusjuomineen, vaan oikeasti kehon tuntemista ja oppimista.

Minun motivaationi jokapäiväiseen liikkumiseen löytyy ihan itsestäni (halu voida hyvin) ja rakkaudestani Welluun. Kuten olen rakkaat lukijat kertonut ennenkin, minulla on yksi tärkeä tavoite joka päivä. Se on iskeä mieheni aina uudelleen ja uudelleen. Mielestäni siihen kuuluu omasta ulkoisesta habituksesta huolehtiminen. Yksi osa-alue on omat muodot ;)  




Älkää ymmärtäkö väärin, minä olen rakastunut miehessäni hänen super ihanaan luonteeseen ja hänen tapaansa kohdella minua vaimona. Mutta sen myönnän, että pähkinöittävää on myös katsella omaa aviomiestä ja nauttia silmänruuasta.... ;) 
Hän haluaa näyttää minulle hyvältä ja hitokseen miksi minä en sitten hänelle?
 Intohimo ja Selänteidenkin julkisuudessa lanseeraama "kiima" on kokoelma näitä kaikkea! Kipinään tarvitaan se puolisoiden sisin sekä kehomme. Parisuhde koostuu monesta asiasta, mutta kyllä sen vimosen silauksen suhteen hyvinvointiin antaa rakkauden roihu "konehuoneessa" ;)

Treenissä on tärkeää olla läsnä, oppia tuntemaan oma keho ja sen myötä hallita omia ajatuksiaan. 
Kuinka paljon sinä olet tietoinen omasta kehostasi? Keskitytkö koskaan liikkeeseen tai asentoon, missä teet jotakin? Oletko läsnä? Kun tiedostat kehosi, tiedostat yhä paremmin itseäsi. 
Koen tämän itselleni tärkeäksi, koska ollessamme rakkaani kanssa fyysisesti erossa toisistamme, pystymme henkisesti olemaan yhdessä läsnä. 


Menkää rakkaat lukijat nauttimaan luonnosta, puhkumaan salille, syökää hyvin, 
nauttikaa elämän pienistä asioista.
 Huomatkaa, kuinka kokonaisvaltaisesti elämänlaatu paranee myös ihmissuhteissa. 

Minun tämän päivän nautintoni on skype-treffien lisäksi chailatessa ja suitsukkeen tuoksussa. 


Ai juu, rakkaat lukijat, piristän päiväänne....
Valmistauduin tänään skype-treffeihin meikkaamalla pitkän kaavan mukaan tiara hiuksissani ja asuksi valitsin linjakkaan mekon sekä reiteen asti ulottuvat polvisukat. 
No, hauska juttu tapahtui. 
 Rakkaat naapurit pölähtivät yllättäen kylään. Tais olla näky kun kapteenska on yksin kotona, toistakymmentä kynttilää palaa, suitsuke loimuaa takan reunalla ja rouva istuu tiara päässä tietokoneen edessä iltameikissään.
 Hehän eivät voineet tietää, että meneillään oli skype-treffit maailman ihanimman ja rakkaimman miehen kanssa --- minun aviomieheni <3


The mind is everything. 
What you think you become.
Buddha


Tiedättekö miksi taivas on tämän värinen juuri nyt tänä iltana?
Tuulien mukana lähetin rakkauttani miehelleni meren aalloille... <3




keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Saman katon alla ...

Aina toisinaan me vaimon kanssa fiilistellään ajatuksella, että sama missä seilaan niin saman katon alla me nukutaan & samoja tähtiä / taivaankappaleita katsellaan. 

Vaimollani on tapana pysytellä samassa rytmissä minun kanssani kun olen seilaamassa. Minusta se on hassua, mutta samalla NIIN söpöä. Noh, tänä aamuna tämä tyyli tarkotti siis myös hänelle 0351 herätystä kotona. Harrastamme vaimoni kanssa huviksemme ns. "ei tasalukuja" tyyliä. Se on eräänlaista egon murtamista sekin. Egon kautta kun kaiken pitäisi olla aina järjestyksessä, tasan ja suorassa... Herätyksenkin pitäisi olla vaikkapa 0350, tai 0345. Ei missään tapauksessa 0351. No, meillä se siis juuri tästä syystä oli tänä aamuna 0351 =)

Aamu valkeni minulle Ust-Lugan ankkuripaikalla kauniina ja kuu paistoi kirkkaana taivaalla. Minun oli käveltävä komentosillan siivelle kuvaamaan tämä hetki. Samaan aikaan rakas vaimoni valmistautui Tuiskulassa aamun kuntosalille lähtöä varten ja kuvasi oman hetkensä... Saman katon alla ja saman "yölampun" hämyssä. Makea hetki molemmille tahoillaan. "Atomikasat" fyysisesti erossa toisistaan, henkisesti kuitenkin täysin yhtä ja samassa hetkessä. Sellanen fiilis oli aamussa... Makee pieni kokemus, jonka mielelläni jaan teidän kanssanne rakkaat lukijat =) 


Yövalo Ust-Lugan ankkuripaikalla.


Sama "lamppu" samaan aikaan Tuiskulan kallioilla rakkaan vaimoni kuvaamana.

torstai 9. helmikuuta 2017

Solmuja, you say? Solmuja =)



Rakas vaimo se tuossa jo sivusikin aihetta, eli solmuja. Jotta bloki ei vaikuttaisi turhan utopistiselle, niin lienee syytä sepustella jotain myös tähän solmuaiheeseen. Eli tottakai meilläkin niitä on. Solmuja keksitään itse, solmuja tuodaan suhteeseen vanhojen kokemusten pohjalta ja solmuja elämä tuo eteen tämän tästä. Mutta mitäs sitten? Tärkeintähän ei suinkaan ole solmujen poissaolo, vaan se kuinka niitä käsitellään.

Oli solmu sitten millainen tahansa, se kertoo pohjimmiltaan kyvyttömyydestä sietää todellisuutta. Ei mistään muusta... Joka ikinen solmu on egon rimpuilua todellisuuden neutraalia olemusta vastaan. Ja kun ihminen egonsa kanssa päättää lähteä todellisuuden kanssa tukkanuottasille, niin pataan tulee joka kerta kuten kuuluukin. Minusta on makeeta, että olemme tämän vaimoni kanssa tajunneet, tai ainakin harrastamme tämän tiedostamista hyvin aktiivisesti. Siitä huolimatta, molemmista kuoriutuu toisinaan se marketin karkkihyllyn edessä parkuva pentu joka huutaa tuskaansa kun ei saakkaan juuri sitä mitä haluaa. So what? Ja nimenomaan niin... Kun tällaisia hetkiä siunaantuu, ni tuuskataan sit niiden kimpussa ihan rauhassa kunnes kyllästyttää. Sen jälkeen jatketaan taas elämästä nauttimista.

Molemmilla on itsessämme ulottuvuus, joka kiukustuessaankin kykenee jollain tasolla tiedostamaan oman typeryytensä. Tuota egolle ominaista olotilaa (eli tyhmyyttä) ei ehkä vain saa sillä hetkellä poikki. Tällöin täytyy parkua tasan sen aikaa ku tuntuu tarpeelliselle. Molempien tiedostaessa tämän, kaikesta ns. riitelystä puuttu se hyvin olennainen paino. Yksikään riita tai konflikti ei jätä kaunaa peräänsä vaan sille nauretaan aidosti yhdessä kun aallokko on hiukan laantunut. Meillä on näitä jälkeenpäin nauramis-sessioita lähes aina "solmujupakan" jälkeen. Kyky tiedostaa & nauraa omalle egolleen on yks tärkeimmistä elämän oppiläksyistä, sillä naurettavahan se on... jokaisella meistä. Sinullakin rakas lukijani, olet siitä tietoinen tai et ;) 

Toinen tärkeä pointti meidän solmimisessa ja solmujen aukomisessa on se, ettei aitoa halua riidellä todellakaan ole. Ei kummallakaan. Näin ollen myöskään halua loukata, ei ole. Vaikka sanan säilä välillä viuhtoisi todella terävästi, molemmat tiedetään missä mennään. Me osaamme kyllä olla todella tylyn suoria, ja kun sisäiset "lapsukaiset" alkaa riidellä niin kaikki keinot tietysti ruuvataan tappiin saakka tiukkaan. Tavoite kun on saada toinen hermostumaan, kypsää touhua kuten egolta odottaa saattaa ;)

Tässäkin suhteessa oon huomannu, että me ollaan yhdessä yliwoimaa. Rakas vaimoni on näet ensimmäinen ihminen jonka kanssa koen todella saavani välillä suun ja silmät täyteen jauhoa... Tyylikkäästi vetää pohjammaan Justiina myös hermostuessaan.
I LOVE IT! 


Summa summaarum... Me siis todellakin riidellään. Mutta ollaan myös sen verran kartalla, että tiedostetaan omat egomme ja niiden tarpeet monen tyyppiseen "paskanjauhantaan" aika ajoin. Molemmilla on värikäs historia josta kelpaa kammeta potaskaa nykyhetkeen tämän tästä mikäli ei olla hereillä. Resepti on toisinaan siis tulinen, mutta hyvin kevyellä tavalla. Tajutaan molemmat, että aina ku rymisee, niin aivot on narikassa ja ego ohjaksissa. Ei mitään sen vakavampaa.

Ja hei, mikäs sen makeempaa kuin sovinto? Joka ikisen solmun jälkeen, jotain ollaan toisistamme opittu ja toinen tuntuu entistä läheisemmälle. Meillä on palava halu opetella toisiamme ja sitä kautta opetella meitä. Mä haluan olla maailman paras kaveri vaimolleni kaiken muun ohessa. Eikä sellasta saavuta muulla kuin suoruudella. Rymistellään sitten ja kokeillaan mikä toimii, mikä ei... Pääasia on, ettei mikään ole pyhää ja KAIKESTA puhutaan suoraan. Pelkoon ei ole aihetta, sillä rakkaus on aitoa ja sitä todella riittää. Pelkohan on pohjimmiltaan vain rakkauden kirkuvaa poissaoloa.

Okei, se solmuista. Nautisin termein: Solmuja tulee kun kastliinaa nakellaan tuuleen... Minä olen löytänyt elämäni kastliinan, en heitä sitä koskaan pois vaikka menisi kuinka pahasti solmuun. Otan sen sykkyrän hyppysiini ja avaan sen kärsivällisesti yhä uudelleen. Jokaisella avauskerralla, opin jotain uutta solmuista, itsestäni ja rakkaasta vaimostani ;)


Vaimoseni se tuolla jo aiemmin kirjoitteli, kuinka tykkäämme katsella yhdessä Frendit TV sarjaa. Näin on... Eräänä iltana ollessamme Porvoon edustalla ankkurissa, katselimme yhdessä Skypen välityksellä Frendejä ja näppäsin tilanteesta kuvan. Kuinka ollakkaan, ruudussa suutelee ko. sarjan eniten toisilleen kuuluva pari ;) Juuri tällaisena minäkin meidät näen. Elämä on nakellut ja koetellut molempia ihan kylliksi. Joka ikinen koettelemus on kummallekkin ollut tarpeen jotta ollaan tässä pisteessä. Meidät on tarkoitettu yhteen, mä tiedän sen... Vaimoni tietää sen. 

On todella makeeta taaplata elämää eteenpäin kun tietää seisovansa sillä peruskalliolla jota on koko elämänsä hakenut. Oikeastaan tämä meni niin, että lähes 38 vuoden tonkimisen jälkeen mä vihdoin löysin itekseni oman peruskallioni. Ja PAM, samantien siihen kalliolle pamahti taivaalta jotain mistä en osannut uneksiakkaan = Nina <3 
















keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kapteenskan arkea; kudontaa rakkaudesta....


Olemme saaneet nauttia vihdoin pakkasista! 
Kapteenska onkin nauttinut käsitöistä takkatulen loimutessa pakkasen puhallellessa ulkona.

Minä teen paljon käsitöitä,
minulla on aina 2-3 projektia työnalla yhtäaikaa. 
Kuvassa näkyy yksi niistä, se on muhkea kaulahuivi rakkaalle aviomiehelleni. 
Jokainen silmukka on kudottu rakkaudella ja lämmöllä. 
On ihana kutoa omalle miehelleen, koska tiedän, että hän arvostaa niitä. 
Kiitos kulta siitä <3 
Samaan settiin on jo valmistunut pipo ja ranneke, 
katsotaan mitä vielä keksin näiden lisäksi samaan sarjaan :) 

Kutominen on kovin kotoista ja naisellista askaretta.
Ja eittämättä se sopii kotirouvan arkeen :)
Minä pyhitän joka päivästä tuokion käsitöihin. 
Jopa käsilaukussa minulla kulkee kudelma mukana,
M/T Kiislan lastiohjaamossakin olin tuttu näky lankakerineen ;) 

Elämääni voisi verrata lankakerään, joka oli ihan solmussa.
Tuntui, ettei siitä saa kudottua enään mitään ehjää.
Kunnes.
Rakas Welmeri tuli elämääni.
Kuin taianomaisesti lankavyyhti säie säikeeltä alkoi selviämään,
kuin mitään solmuja siinä ei olisi koskaan ollutkaan.
Rakkaus on solminut silmukat yhteen kauniiksi neuleeksi. 
Tottakai solmujakin on, niitä pitääkin olla,
taika on siinä miten ne yhdessä avataan.... <3 


Rakas aviomieheni, 
kuten siinä apassi-intiaanien vanhassa avioliittorukouksessa sanotaan;

Kylmyys ei teitä enään vaivaa,
sillä lämmitätte toisianne 

ei voisi enempää pitää paikkaansa....
Kapteenskalla nimittäin puikot heiluu siihen malliin.... ;)

Wellu, oot IHANA! Pus <3







 


lauantai 4. helmikuuta 2017

Piilopirtti

Vetäydyimme rakkaan aviomiehen kanssa piilopirttiin nauttimaan yhteisestä ajasta. 
Löysimme paikan ihan sattumalta, kun ajoimme kerran sen ohitse. 

Jokin siinä paikassa kutsui meitä. 





Sisustus paikassa on ihanan kodikas ja pehmeä. 
Juuri sellainen, mistä me pidämme meidän kodeissamme. 
Ei ihme, että paikka veti meitä puoleensa. 
Valokuvat sieltä antavat viitteitä paikan idyllisyydestä ja lämmöstä,
 vaikka sitä taikaa ei saanutkaan vangittua kuviin. 



Tässä paikassa söimme kumpikin elämämme parhaimman illallisen, 
sekä ruuan että seuran suhteen <3  


                                                      Carpaccio                                                          Lisuke perunat ja salaatti

                                      Täydellinen italialainen punaviini                                                      Pääruuaksi poroa

                                                                                                      Pannacotta

Me tykkäämme harrastaa liikuntaa, kuntosali on yksi kummankin lemppareita.
Täällä siihen on hyvät mahdollisuudet, sekä pääsee vielä saunaan ja uimaan :) 




Tämä paikka on vienyt sydämemme. 
Tänne tulemme palaamaan aina uudelleen.
Meidän piilopirttimme <3 







Mieheni rakastaa yksityiskohtia minussa.
Hänen ehdoton suosikkinsa on kihartuva hiussuortuva kasvojen edessä, 
jonka hän on vanginnut viimeiseen kuvaan. 
Ja minähän pähkinöitän häntä näillä yksityiskohdilla....
Tiedättekö miksi?

Minulla on päivässä yksi ainoa tärkeä tehtävä.
Iskeä mieheni uudelleen joka päivä <3