perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kukaan muu ei ole sinä.


Päivä 68.
Ikävä musertaa sisimmässäni.
Kun puhelinyhteydet ei pelaa,
kuumat kyyneleet nousevat silmiin kirvelemään
ja huudan maailmalle sydän sykkyrässä. 

Ikävä.
Mikä ihana tunne,
niin raastava, silti niin romanttinen. 

Avaan oven,
menen Tuiskulan pihakalliollemme ja polvistun.
Itken ja huudan tuskani tuuleen.
Hengähdän. 
Nousen ylös. 
Sitten tulee rauha, seesteisyys. 

Tästä taas kapteenska nousee ylös.
Pahin tuska on huudettu ulos. 

Palaan sisälle istumaan sohvalle lempipaikkaani.
Linjat toimii.
Kyyneleet jotka valuivat poskilleni ikävän tuskasta,
muuttuu iloksi kun kuulen äänesi. 

Kaipaan sinua joka solullani.
Niin että sattuu. 

Mutta rakkaani,
vaikka olemme fyysisesti erossa,
meillä on henkinen yhteys. 

Tunnen kätesi lantiollani,
niskassani silittämässä hiuksiani.
Sormillasi hipaiset kiehkuran poskeltani
ja suukotat siihen pehmeillä huulillasi.

Olemme yhtä <3 




torstai 30. maaliskuuta 2017

Värähtelyjä


Rakkaani,
kun minä värähtelen täällä,
sinä tunnet sen tuhansien kilometrien päähän. 

Se tulee tuulen mukana.
Veden pinnalla.


Se värähtelee puissa.
Kivissä.



Kotisatamassa olen minä.
Nöyränä suuren rakkautemme edessä.

Pienen rakastuneen ihmisen toiveen kuiskaan tuuleen.


Tuuli kuljettaa kuiskaukseni luoksesi.
Se näkyy sinulle luonnon eri ihmeinä.

Aurinko paistaa sinulle rakkauttani.


Sateenkaari ylläsi kertoo ikävästäni.
Sen toisessa päässä on aarteesi,
kotisatamasi ja vaimosi.


Minä maadotun täällä luonnossa,
katson meidän silmin maailmaa.
Kuvaan rakkaani sitä sinulle,
jotta maadottaisin sinua sinne kylmän raudan keskelle.

Luonto kuiskaa voimiaan neulasten kautta,
kuin puut kääntyisivät ylleni suojelemaan minua. 

Luonto on muokannut muotonsa kauniiksi,
ja välillä karuksi. 


Mutta silti kovien kivien välistä kasvaa uutta versoa,
pehmeä sammal pukee karskin kiven kevään asuun 
ja vesi hyväilee rannan eloon. 




Pieni zenmestarimme nauttii vapaudesta luonnossa. 
Talven jäljiltä luonto on herännyt.
Niin paljon hajuja, niin paljon tutkittavaa. 
Iskä, joko tulet kotiin, että saan näyttää sinulle mitä kaikkea olen täältä löytänyt? 
Kysyy Olivia katsellaan minulta.
Minä vastaan hänelle; kyllä, iskä tulee kohta kotiin <3



Vedän keuhkot täyteen raikasta happea.
Tunnen kun tuuli hyväilee kasvojani.
Suljen silmäni.
Kuulen luonnon hiljaisuuden,
veden liplatuksen,
lintujen laulun.
Täältä saan voimaa. 


Joka aamu kun herään,
olen yhden päivän lähempänä kotiin tuloasi. 

Minä rakastan sinua <3 


Rakastetun lumoava ääni kantautui sydämeeni.
Oi, ystävät,
tämä on musiikkia,
sillä kuulin sen rakastettuni huokauksissa
ja hänen huuliensa kuiskeessa.
Kuuloni silmillä minä näin rakastettuni sydämeen.
-Kahlil Gibran-




maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ranta


Ranta

Ilmestyn valosta rannalle, on niin kirkasta.
Hetken siristeltyäni, totun valoon ja opin sietämään kirkkautta.

Nousen ylös, lähden liikkeelle.
Tunnen hiekan paljaiden jalkojeni alla, joka ikisen murusen erikseen.
Hetken päästä jalkani tottuvat, lakkaan tuntemasta karkeita murusia, opin sietämään niitä.

Liikun hitaasti, näen jokaisen yksityiskohdan ympärilläni.
Hetken päästä kyllästyn yksityiskohtiin, otan juoksuaskeleita ja maisema vaihtuu silmissäni nopeasti.
Näen enemmän, mutta näen sumeammin.

Totun juoksemiseen, minulla on kova kunto.
Silmäni ovat tottuneet valoon, jalkapohjani ovat tottuneet hiekanjyväsiin ja mieleni on tottunut maisemiin.


Juoksen, minua uuvuttaa.
Jatkan, en halua luovuttaa.
Olen sinnikkyydestäni ylpeä, mutta lopulta totun siihenkin.

Jäljellä enää jatkuva liike vailla tarkoitusta…

Kuluu aikaa… paljon aikaa…

...

Sitten valo.

Jokin rannalla häikäisee minua.
Olen ihmeissäni, peloissani.
Mikä ihme voi läpäistä minut?

Katson hiekalle eteeni.
Hiekanmurusten joukossa on yksi valoa hehkuva kivi.
Otan sen käteeni.

Valo häikäisee minua.
Silmäni ovat auki.

Nousen ylös, lähden liikkeelle.
Tunnen hiekan paljaiden jalkojeni alla, joka ikisen murusen erikseen.
Liikun hitaasti, näen jokaisen yksityiskohdan ympärilläni.
Lasken katseen kämmenelle ihaillakseni kiveä uudelleen.

Näen sinut.

Liike on loppu… on vain tämä hetki, elämä.

Kiitos




sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Satumaisia Ajatuksia Unelmoidaan Näillä Aalloilla = SAUNA

Siperian lakeus on suuri,
siellä Sonja lunta lapioi.

Sonja raukalla kävi huono tuuri,
uusi tuuli uutta lunta toi HEI!

Nietuvoita nietuperunoita,
nietuleipää nietumakkaraa.

Kaiken tämän kansa loppuun osti,
viimeisillä palkkarahoillaan HEI!

Ja aina huudolla "HEI",
vettä kiukaalle💦

Tämän rallatuksen myötä on nakeltu kiukaalle vettä Kalajoen hiekkasärkillä mökkihipoissa jo lukioikäisenä 😅


Me rakastamme saunoa yhdessä.
Joka päivä.
Välillä aamulla, 
päivällä,
illalla,
yöllä
ja joskus jopa koko päivän.
Enkka taitaa olla kuuden tunnin saunasessio.

Meidän saunatraditioihin kuuluu monta asiaa.

Ykkösenä tietenkin pitää olla saunajuomat kondiksessa, niin itse saunaan kuin vilvoittelutauoille. 
Kaikkihan lähtee jääkylmästä saunaoluesta. 
Minä käytän sitä myös ulkoisesti, mikä saa mieheni naurahtamaan ja pähkinöimään kauneudenhoito hetkiäni. 
Tiesitkö sinä, että hiustenpesun jälkeen kannattaa hiukset huuhdella oluella.
 Hius saa siitä kaikkia ravinteita ja tulee tuuheaksi leijonanharjaksi.


Vilvoittelutauoille varaamme jotain muutakin juotavaa.

Mimosat maistuu hyvälle kunnon löylyjen jälkeen.
Mehukkain appelsiininmehu tulee itse vastapuristetuista appelsiineistä .
🍊🍊🍊


Kalajoelta tulevan Birkalan tyrninektari... nooh, sehän on terveellistä ja virkistävää.
Tästä löydöstä kiitokset menevät rakkaalle anopille.


Ystävien ollessa kylässä, napanderijuoma voi olla joskus myös täysin kirkasta...


Saunassa kypsyy samalla kiuasmakkarat evääksi


Kiuasmakkaran kanssa juodaan aina sitä oikeaa punaista maitoa😋

Kapteenska tekee itse meille sinapin.
Tärkeät ainesosat siinä on se Colman'sin sinappijauhe ja mausteeksi Meukowin konjakkia.

Kiuasmakkaroiden jälkeen aina ehdottomasti keitämme saunakahvit avecin kera ☕


sekä pari palaa suklaata.



Tottakai saunaamisen tärkein juoma on vesi. 
Siihen mukavasti antaa pirteyttä hedelmäviipaleet ja jääpalat. 



Meillä on kaksi erilaista saunaa kodeissamme.
Mökillä Tuiskulassa puukiuas ja ikkunasta tulvii luonnonvaloa sisälle,
city-kodissamme sähkökiuas ja ei ikkunaa.
 City-kodin saunaan tuomme tunnelmaa kynttilöillä,
 kylmä kattovalaisin sammuksiin ja monta kynttilää palamaan.... 


Huomaatteko ylläolevassa kuvassa meidän näköisen yksityiskohdan?
Rakas mieheni on tehnyt Tuiskulan metsästä löytyneestä oksasta saunakiuluun ja kauhaan varret. 
Lämpöisen naturelli, luonnonmuokkaama muoto, ei egon. 

Parhaat keskustelumme me käymme saunanlauteilla. 
Kuten aiemmissa postauksissa on käynyt ilmi, 
me juttelemme todella paljon ja ihan kaikesta.
Yksi meidän avioliittomme kulmakivistä on suoruus kaikessa. 
Välillä egot kolisevat ja me annamme niiden silloin kolista. 
Mutta hyvin pian palaamme läsnäoloon ja nauramme selkäkeikkanaurua egojemme uhoille. 
Saunanlauteilla on parhautta jakaa syvimmätkin ajatukset toiselle, omalle sielunkumppanilleen. 
Rakkaani on minulle aviomies, mutta hän on myös paras ystäväni.  
Minä tiedän, että jo syntyessäni tähän maailmaan, minä olen ollut hänen💓


Vilvoittelun lomassa on mukava hipsiä ulos,
maadoittaa itsensä tähän elämään. 
Milloin viimes sinä olet ajatuksella tuntenut ruohon jalkapohjissasi? 
Milloin olet nauttinut siitä tietoisesti,
ollut läsnä? 


Kapteenskan saunatraditioihin kuuluvat monennäköiset hoidot hiuksille ja koko vartalolle.
Käytän toki kaupan tuotteitakin, mutta parasta on luonnonaineet kuten sitruuna, hunaja, kookosrasva, kahvinporot ja se olut hiuksiin😄

Parhaimmat kauneudenhoito vinkit minä saan sisareltani,
joka aina yllättää minut uudella "linimentillä" mikä tuoksuu taivaalliselle; viimeisimpänä tuoksutteluna espanjanlakritsi, black rose, shamppanjamansikka sekä minttusuklaa....
 puhumattakaan niiden hoitavista ominaisuuksista.

Ja hei, 
mikä sen söpömpää kuin vilahtaa peittoihin rakkaan vierelle tuoksuen minttusuklaalle.... grauh 😍


Tiesitkö muuten, että hiuksia ei kannata kuivata pyyhkeeseen vaan kietaise niihin t-paita. 
Nukkumatyynylle suosittelen silkkityynyliinaa. 
Leijonanharjasi kiittää....😉

Nyt sinä mietit siellä, että noh, mites laiva-arjessa?
No kuulkaa sielläkin Rahjan pariskunta istuu lauteilla pussailemassa
 ja  parantamassa maailmaa 💙💦


Universumi ei ole unohtanut meitä saunassakaan.
Sieltäkin löytyy viesti....


Tulevilla saarireissuillamme sauna lämpeää telttasaunan muodossa. 
Ajatelkaa sitä fiilistä.... veneellä asumattomalle saarelle nauttimaan päivästä ja löylyttelemään upeissa maisemissa.... 

Elämä on💕



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Minun sydämeni kapteeni


Rakkaani,
 lapsuudenhaaveesi ja lupauksesi Martti-vaarille toteutui.
Minä, vaimosi, kapteenskasi, olen pähkinöinä vuoksesi.



ONNEA RAKAS  <3



Minä olen aina kotisatamasi.  


 Simmot, ku merimiäs solmi merimiässolmu,
simmot meiti avioliittoki o solmittu.
Ku sen kerra vahvast kii vettä,
ei sitä enä ikä auk saa.


MINÄ RAKASTAN SINUA WELMERI 
minun sydämeni kapteeni <3 



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Oodi vaimoni kudelmille!

Ompa tullut tällä törnillä moinen asian sen verran usein mieleen, että pakko on tännekkin kirjoitella kaiken kansan nähtäville.

Mistä on kyse? No siis rakkaan vaimoni kudelmista tietenkin.

Tältähän täällä monesti näyttää. On kylmä ja lähes poikkeuksetta tuuli 
vihmoo jostain ahavoittavasti vasten "kaljun apinan"
suojatonta ruumista.

Näin siis, ellei rakas vaimoni olisi varustanut minua matkaan lämpimillä kudelmilla. 

Mä haluan kertoa kuinka olen tässä 7kk aikana katsellut vaimoni kutomista. Ihastellut sitä pitkäjänteisyyttä jota moinen puuhastelu vaatii. Yrittänyt mielenkiinnosta kutoa itsekkin (how hard can it be?) & menettänyt hermoni yhden puikollisen jälkeen...

Mä olen siis TODELLA oppinut arvostamaan tätä käsityön lajia ihan uudella tavalla. Ainahan sitä on villasukkia joululahjaksi saatu milloin miltäkin taholta, muttei niitä ole koskaan osannut arvostaa. Jonkun toisen sinulle kutoma sukka on tullut oman pöljän egon kautta leimattua "vain sukaksi" ja heitettyä kaupallisten tuotteiden sekaan. Siinä se... 

Nyt ajateltuna, törkeän pinnallista toimintaa. Kuten egolta tietty voi odottaakkin. Sillä sinulle kudottu sukka, pipo, lapanen, kaulahuivi, villapaita... sehän on mitä suurin rakkauden osoitus. Ajatella, että joku toinen ihminen on viitsinyt solmia tuhansia solmuja tehdäkseen sulle jotain. Mikä lämpö tällaisista käsitöistä hohkaa? Hitto, että mä olen pikkasen nöyristynyt tän hiffaukseni kanssa...

Kudelmat, ne on saaneet mun arvomaailmassani melkosen pompun =)

Joka kerta kun kiipustan komentosillalle & ulos siivelle tuuleen / tuiskuun. Painan päähän vaimoni kutoman metsänvihreän pipon, mä kirjaimellisesti hymyilen ja maadoitun. Se on sellanen efekti, mitä en ikimaailmassa kykenisi saavuttamaan millään "Adidaksen" kausitekeleellä. 

Kudelmat, nuo vaimoni luomat pienet unelmat.
Ne mua kylmässä lämmittää & hymyn huulilleni kirvoittaa... ;)

Sen pituinen se... pointti tuli tehtyä. Arvostan ihan saakelisti <3