sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

The Great Belt Bridge


Oli sanoinkuvaamaton tunne katsella kun lähestyimme siltaa.
Autot ja rekat näyttivät siellä niin pieneltä.
Kun alitimme sillan, seisoin komentosillan siivellä ja vaistonomaisesti alituksessa menin itsekkin kyyryn ettei osu päähän :D
Tämä on niitä once in a lifetime kokemuksia :) 

Tässä sillasta pieni infopläjäys wikipediasta:

Ison-Beltin silta (tanskaksi Storebæltsforbindelsen) on riippusilta Ison-Beltin salmessa Tanskassa.  Vuonna 1998 rakennettu silta ylittää 65 metrin korkeudessa merkittävän laivareitin. Eurooppatie E20 kulkee sillan kautta.

Ison-Beltin salmen keskellä on rakennustöiden yhteydessä laajennettu Sprogø-saari. Salmen itärannalta Sprogølle maantieliikenne kulkee sillalla ja rautatieliikenne kulkee kahdessa vierekkäisessä tunnelissa. Sprogølta salmen länsirannalle sekä maantie- että rautatieliikenne kulkevat samaa siltaa pitkin.

Sjaellandin ja Sprogøn välisen itäisen siltakokonaisuuden (6 790 m) keskellä on riippusilta (2 700 m) ja tämän molemmin puolin on palkkisilta. Riippusillan keskijänne on 1 624 metriä, kokonaispituus noin 2 700 metriä ja pylonit ovat 254 metriä korkeat. Sprogøn ja Fynin välinen läntinen silta (6 611 m) on kokonaan palkkisilta.

Rautatietunneli on 8 024 metriä pitkä. Tunneli ei ole suora vaan kaartaa pohjoisen kautta.
Ison-Beltin sillan alikulkukorkeus 65 metriä on otettu huomioon muun muassa Turun Pernon telakalla rakennettujen risteilyalusten rakenteissa. 72 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Oasis of the Seas -risteilyalus kulki sillan ali savupiiput alaslaskettuina, täyttä vauhtia ja laskuveden aikaan loka-marraskuun vaihteessa vuonna 2009 kuten myös sisaraluksensa Allure of the Seas vuotta myöhemmin.

Silta valittiin vuonna 2006 yhtenä kahdestatoista arkkitehtuurikohteesta osaksi Tanskan kulttuurikaanonia.


Tuulimylly rivistö oli hienon näköinen meressä ja niitä oli paljon!

Upea kokemus!


Kalundborg


Nautin aamuista rakkaani,
kun saan herätä vierelläsi. 
Aamunkajossa on ihana sukeltaa kainaloosi lämpimissä peitoissa,
otat minut niin hellästi syleilyysi vahvojen käsivarsiesi suojaan ja suukotat otsaani.
Aamuauringon säteet kutittavat poskeamme
kuin leikittelisi meidät hereille uuteen päivään.  

Kun seison siivellä suojassasi,
annan tuulien pyörittää kiharoitani tuulessa,
viilentää ihoani,
koska sisälläni palaa rakkauden roihu sinuun.

Meille on maailma avoinna rakkaani,
yhdessä me voimme tehdä mitä vaan.

Sanot vain minne suuntaan ja tarraan sinuun tiukemmin, 
kuiskaan korvaasi
"anna palaa vaan, tässä olen"
ja sitten me mennään rakkaani.
Kohti maailman ääriä <3


torstai 27. huhtikuuta 2017

The Movie


Sanotaan, että juuri ennen kuolemaa näet elämäsi pikakelauksena läpi, filmin tavoin. Kiva, mä saan siis kokea tän kaiken vielä uudelleen jonain päivänä <3

Mä totesin juuri pitkän työpäivän jälkeen rakkaalle vaimolleni olevani todella väsynyt. Heti seuraavassa lauseessa totesin kuitenkin olevani täynnä elämän iloa ja voimaa. 

Jatkoin jutustelua ja huomasin sanovani ääneen: "Mä olen koko elämäni ollut aamu uninen, mutta sun kanssa mulla on ollut niin hienoa, että en malta koskaan nukkua myöhään". 

Joka ikinen joka minut kuvittelee tuntevansa, voi allekirjoittaa mun aamu unisuuden... Mä todella olen ollut sellainen "venyttelijä". AINA... Onko todella niin, et elämäni leffa on ollut vain niin puuduttava, että siihen ei ole ollut motivaatiota herätä kunnolla? Tulee mieleen YLE:n suomifilmit. Jos Tauno Palon & Ansa Ikosen mustavalko elokuvalla ei saa itseään puudutettua uneen, niin ei sitten millään =)

Mikä luojan lykky, että en koe omaa elokuvaani enää puuduttavana. 

Mä elän nimittäin samaan aikaan:

Makeaa rakkaustarinaa


Hauskaa komediaa

Mielenkiintoista seikkailuelokuvaa. 

Ja rakkaat lukijat, muistatteko kun joskus pienenä meillä oli kyky ns. "iltavilliin"? Sellaiseen tolkuttoman aitoon / hölmöön / hullunkuriseen ja spontaaniin ilakointiin... No siis nythän on niin, että me Justiinan kanssa kyetään moiseen. Päivittäin. Mä en kyllä ole koskaan pystynyt olemaan näin aidosti iloinen kenenkään kanssa. Joskus lapsuudessa se kyky tietysti oli, meillä kaikilla on ollut. Mutta se verhotaan pian kaiken maailman aikuisuuden (egon) huntuihin.

Se tunne kun katsot rakastasi suoraan silmiin, ja näet siellä "iltavillin" joka on täysin oman "iltavillisi" tasolla sekä aitoudessa, että hölmöydessä... KORVAAMATONTA =)

I love our movie <3




Aurinkokylpyjä Skagenissa


 


Me nautimme kumpikin auringonvalosta ja lämmöstä.
Se antaa koko keholle ja mielelle energiaa.

Skagenissa pääsimme jo fiilistelemään kesätuulia ja auringonsäteitä. 

Me niin odotamme ensimmäistä yhteistä kesää yhdessä. 
Kalliolla makoilua auringossa,  kesämekon hulmuavaa helmaa, 
veneilyä saaristossa, prätkäreissuja, kylmiä juomia ja kuumia tunteita ;) 

Ensi kesästä tulee elämämme paras kesä. 
Tiedätkö miksi?
Koska me saamme viettää sen yhdessä <3




 


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Skagen



Rakkaan kainalossa Tanskan Skagenissa turkoosin meren ympäröimänä <3 

Tanskan kansalliskirjailija Holger Drachmann on kiteyttänyt Skagenin näkymän merien kohtaamisesta seuraavanlaisesti; se on kuin vanha aviopari, halailee ja riitelee jatkuvasti, hurja Pohjanmeren Skagerrak ja Itämeren murtovesi Kattegat. Merivirran yhtymäkohdan näkee selvästi. 

Niemen ohittaa vuodessa reilusti yli 100 000 laivaa, eikä siinä luvussa ole vielä edes mukana kalastusalukset.
 Skagenin valtavassa satamassa on 6km laituria ja sieltä liikkuu tavaraa ja kalaa yli 50 maahan. Sataman ravintolat tarjoavat tuoretta kalaa suoraan laivoista.

Täällä pitää ehdottomasti maistaa sitä maailmankuulua katkarapuleipää Toast Skagenia, 
onhan tämä sen synnyinseutu. Nam :)




tiistai 25. huhtikuuta 2017

Elämää ja ajatuksia Pohjanmerellä


Meille on rakkaani kanssa muodostunut tänne ihana yhteinen laiva-arki.
Tietenkin täysin erilainen kuin kotona, mutta silti me osaamme tästä nauttia.
 Nyt voi vain olla läsnä ja hetkessä, koska mitään ikävän tuskaa ei ole. Eikä kiirettä, vaikka rakas on töissä 24/7. Olen todella etuoikeutettu, koska saan nähdä ja kokea käytännössä rakkaani työpäiviä, mitä tämä todella on. Kaikki tämä realismi vie mahdollisuuden leijumiselta, mikä puolestaan pitää jalat tiiviisti kotikalliolla. Se meille on tärkeää. Luottamus luo niin lujan sidoksen kivijalkamme laastiin, että on hyvä ja onnellinen olla.


Tämä kevät on lähentänyt meitä uskomattoman paljon.
Olemme saaneet kylpeä avioliittomme rakkauden kuplissa kohta 8 kk ja meidän onneksemme saaneet kokea erilaisia arjen tilanteita jatkuvine muutoksineen. Se juuri on suuri vahvuus suhteellemme. Haastavat tilanteet kasvattavat ja ovat hyväksi kaikinpuolin.

 Uskokaa tai älkää, mutta kyllä meilläkin rakastavaisilla on omat kipupisteemme. Niitä on käsitelty / käsitellään yhdessä. Ja aina niihin tuumaamme, että tämä teki hyvää!

Rakkaan mieheni lempimotto onkin: Jos jokin asia ottaa oikein lujille, ole tyytyväinen, sillä se tekee sinulle vain hyvää.




Mikä sitten ottaa lujille? Mistä omat kipupisteet tulevat?

Meillä jokaisella on omat kokemuksemme elämästä, miten se on meitä kohdellut ja miten me siihen olemme vastanneet. Nämä kokemukset muodostavat näkökantaamme erilaisia filttereitä, minkä läpi katselemme ja tulkitsemme elämää. Kun oppii tunnistamaan omat filtterinsä, pystyy käsittelemään niiden kautta muodostuvat kipupisteet järkevästi. Eli suomennettuna pystyt vetämään egoasi pataan sen yrittäessä ottaa sinut hallintaansa. Pystyt tekemään elämässäsi valintoja joita et egosi ollessa ohjaksissa koskaan pystyisi. Löydät tätä kautta ihan uusia tapoja reagoida asioihin, uusia elämän polkuja joita tallustaa niiden vanhojen kuluneiden sijaan. Näiden asioiden oppiminen on välillä kivinenkin polku, helppo se ei ole. Siksi minä olenkin maailman onnekkain nainen kun vierelläni on aviomies, joka kulkee sitä polkua kanssani. Osaa neuvoa karikoissa, koska on polun jo itse kulkenut ja sillä polulla monen monta kertaa naamalleen kaatunut. Ei kai parempaa opasta silloin olekkaan?


Eihän tämä kevät ole helppo ollut. Minä valehtelisin, jos väittäisin että oli helppoa päästää rakas mieheni juuri avioliiton alkutaipaileilla pitkäksi aikaa töihin. Tietäen, että muutama kuukausi eletään meri-arkea, rakas merellä, minä kotona. Muistan vieläkin hetken kun tammikuussa katsoin rakkaani kävelevän laivaan, tietämättä milloin näemme seuraavan kerran. Taisi itkuni loppua vasta kotiportailla, vaikka autolla seikkailin kehä 3.sen ja motarin Porvoosta Turkuun & sieltä vielä kodin lämpöön.

Kuinka monta kertaa olen itkenyt ikävääni ja kironnut tilannetta.
Mutta arvatkaapas mitä? 
Tämä oli meidän elämäämme mitä parhain asia.
Se tuli juuri oikealla ajalla ja tavalla. Siitä kiitokset universumille.

Me saamme ihanaa palautetta rakkaat lukijamme teiltä, osaltaan kriittisempääkin, ettei elämä voi noin ihanaa olla. Siksi ehkä nämä ajatukset muodostuivat sanoiksi. Täytyy vain todeta, että kiitos palautteestasi, kyllä meillä on näin ihanaa ja siihen ihanuuteen kuuluu olennaisena osana nämä kipupisteiden painelut aika-ajoin. Tämä on täyttä elämää. Voisin todeta, että laivatermejä käyttäen me menemme rakkaani kanssa koko ajan pelottomasti "full ahead" ja nautimme kyydistä täysillä <3



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Sunset in England





Rakas Welmeri,
minä painan nämä hetket sydämeeni ja mieleeni. 
Silmäkulmani kostuvat, kun katson sinua ja elän tätä hetkeä.

 Olen kainalossasi, 
vahvojen käsiesi syleilyssä, 
tässä auringonlaskun kajossa.
Koko maailma pysähtyy. 

Kuvissa näkyvä palava valo 
palaa myös sydämeni sisällä. 
Sinä olet tuonut sinne elämänliekin, 
jonka sytykkeenä on roihuava rakkaus.

Kiitos rakkaani että olet siinä. Pidät huolta, hellit ja rakastat.  
Minun aviomieheni, rakastajani, paras ystäväni ja sielunkumppanini,
Sinä <3





Hello England!


Pohjanmeri oli oikein suotuisalla tuulella tullessa.
 Ei keinuttanut läheskään niin paljon mihin olin varautunut. 
Minusta on oikeastaan aika miellyttävää tämä pieni keinuminen, 
tuumasinkin rakkaalle Welmerille tässä yks yö,
 että tältä mahtaa vauvasta tuntua kun kehtoa keinutetaan.
 Niin pehmeästi kroppa rullasi sängyssä :) 


Puhdas englanninkieli radioliikenteessä on kuin musiikkia korville. 
Aivan aloin jo odottamaan kello viiden teetä ;) 

Maisemat ovat kauniita ja kokemukset mielenkiintoisia, 
merten jättiläisten kyntäessä näitä turkoosin värisiä vesiä.  

Once in a life time... =)





Cheerio folk's :)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää Welmeri


Kun minä synnyin vuonna 1976, 
oli universumikin pökerryksissä, 
että minkälainen puoliso pitää minulle luoda tähän maailmaan, 
jotta pärjää tämän pippurisen Justiinan kanssa. 
No siinä meni luojalta kolmisen vuotta miettiessä kunnes loi sinut.
 Minun täydellinen puoliskoni <3 
Mahtavaa!!!

Hyvää syntymäpäivää rakkaani,
oot mun koko maailma <3 




Pidä aina tuo ihana elämänilosi ja pilke silmäkulmassasi. 
Olet maailman kultaisin ihminen minulle ja meille kaikille jotka lähelläsi ovat. 
Mitään en sinusta ottaisi pois, mitään en sinuun lisäisi.
Olet täydellinen!



Minä rakastan sinua <3

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Margrethe Maersk


Kattegatissa ohitimme tanskalaisten ylpeyden,
konttilaiva Margrethe Maerskin. 

Mitat tällä rouvalla on 399,2m x 59m, sekä maksimi syväys 30,3m.
Kuollutta painoa rouvalla on 195 071 tonnia ja
konttikapasiteetti 18 270 TEU.


Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa kohtaa, 
missä konttien seassa killittää rekan nuppeja.
 Eipä niitä sieltä heti erottaisi, antaa hyvin perspektiiviä.


Mieheni mukaan tanskalaiset luotsit kertovat mielellään juttuja Maersk-varustamosta sekä sen perustajasta Mr. Maerskista. 

Noiden juttujen höysteeksi olikin hieno kokemus kiikaroida yhtä maailman suurimmista konttilaivoista näin läheltä.
 Eivät tanskalaiset suotta ole ylpeitä Maerskistään :)


torstai 20. huhtikuuta 2017

Tanskan salmet, sieluni silmin

Pari merivuorokauttta lähdön jälkeen koittivat Tanskan salmet. Olen navigoinut näitä vesiä koko seilausurani. Salmissa on sellaista sopivaa "äksöniä", ja täällä pääsee vielä nykyäänkin kiinni aitoon tekemisen meininkiin = navigointiin.

Miten hienoa, että vaimoseni näkee nyt tämän kaiken? Luotsien oton yöllä, aamunkoiton... Ison Beltin sillan alituksen. Kaikki ne asiat joita olen itse täällä katsellut ja kokenut keskenäni kaikki nämä vuodet. Vihdoin mulla on täällä silmäpari ja eritoten niiden takana sielu joka on mielestäni tämän arvoinen. Olen nimittäin monesti ajatellut täällä jotenkin näin: "Vitsit miten hienoa, muttei ketään jonka kanssa jakaa tätä = mitä haaskausta". 


Tämä päivä ei tuntunut haaskaukselta. Ei todella. Vaimoseni oli heti aamusta innokkaana sillalla mukana keittelemässä meille kaffetta ja kiikaroimassa näkymiä. Siltatiimillä oli mukanaan "pesusieni" joka suorastaan imi itseensä uusia kokemuksia. Ja se tunne välittyi todella... Minusta on niin makeeta jos voin tarjota rakastamalleni ihmiselle uusia kokemuksia. 


Siinä se on, Beltin silta. 


Maerskin ison konttihävittäjän perässä mentiin alta jälleen turvallisesti. 




Seuraavaksi vuorossa on Skagenin kierto & sen takana häämöttävä Pohjanmeri. Meri jonka aallokosta jokainen merimies veistää omaa "läpyskäänsä" . Onhan se kokemisen arvoinen paikka, katsotaan miten se menee tällä kertaa. Ei ainakaan haaskuuseen =)

Nämä on makeita viimeisiä päiviä & viikkoja tälle työjaksolle. Tulen ikuisesti muistamaan tämän talven / kevään. Tämä on ollut jakso elämässäni jossa haasteita on otettu vastaan, niiden kanssa on painittu ja niitä niputettu yks kerrallaan. 

Mut ennen kaikkea mä tulen muistamaan tämän jakson elämässäni aikana, jolloin meistä rakkaan vaimon kanssa tuli todella ME ❥

Kiitos rakas! Nyt nautitaan tästä "kapteenskan valmistujaislahjasta" täysin rinnoin ja sen jälkeen painutaan lomalle... Todella ansaitulle sellaiselle.



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Suomenlahdelta Itämerelle


On sanoin kuvaamattoman upeaa katsoa merelle oman rakkaan kainalossa, seurata aaltoja ja kuunnella meren hiljaisuutta. Tuntea rakkauden lämpö ja nähdä meri ja taivas ilman rantaa ja maata.
Horisonttiin katsoessani mietin, minne meri loppuu? Mistä taivas alkaa? 
Miksi meri on sininen? Miksi taivas on sininen?
 Vaimennan kysymystulvan mielessäni ja uppoudun vain tähän hetkeen. 
Minulla on tässä kaikki, kun rakas mieheni on vierelläni <3
 Liikutuksen kyyneleet kohoavat silmäkulmiin, on mahtavaa kokea tällaista.

 Kaikki maissa olevat asiat tuntuvat niin mitättömiltä ja kaukaisilta. Tässä istuessani mielipaikalla kirjoittamassa kahvikupin äärellä mietin aikaa parin kuukauden päähän kun tein infernaalisia lumitöitä Tuiskulassa takaraivossani jyskyttäen ajatus tulevasta keväästä, koska tiesin että rakkaani on pitkään poissa. Ikävästä, jonka tiesin kasvavan joka päivä. 
Nyt tuntuu että siitä hetkestä on vuosia. 

Kehoni on tottunut laivan hienoiseen jytinään mennessämme eteenpäin. 
Hyvin usein katselen ikkunasta merelle, tarkkailen jokaisen laivan piirteitä, jotka ohitamme. 
Oli upea katsoa Hangon silhuettia joka piirtyi kauniisti horisonttiin.

Tiedättekö, että olen aina pelännyt laivoissa? Joskus vuonna miekka ja kypärä on ysiluokalla käyty hki-tukholma-hki, enkä sen koommin ole niin pitkälle risteilylle uskaltanut lähteä. Muistan elävästi kun istuin lukion toisella luokalla historian tunnilla aamulla kun seurasimme Estonia-uutisointia. Siihen loppui minun viimeisetkin lorkkimiset laivoilla.
 Kuinka ollakkaan, nyt olen tässä. Juuri eilen Welmerille sanoin, että se vaati sen oikean ihmisen rinnalleni, että voin voittaa pelkojani. 
Kunnioitan merta, sillä on suuri voima. Arvostan ihmisiä, jotka tekevät täällä töitä. Laivassa työskennellessäsi olet koko ajan kiinni tässä pitempiä aikajaksoja. Tämä on kaukana kahdeksasta neljään elämästä ja kaupan kautta kotiin. Ei. Täällä olet samassa torpassa sekä töissä että vapaalla. Itse rakennat arkesi miten jaksat, merenkävijöillä on oikealla tapaa luonteessa pehmeyttä että voi olla luja. Täällä ei ole vapaapäiviä, vaan joka päivä olet töissä. Tulee mieleen leffa "elämäni sopulina" tai joku sellainen se oli, missä mies heräsi aina uudelleen samaan päivään. Siinäkin voi rueta huumori loppumaan, tarvitsee luonteenlujuutta saadakseen joka päivästä uutta irti. Kotona ollessani jos minua alkoi tympimään jokin ihan pieni mitätön juttu, ajattelin rakkaani arkea täällä ja osasin jälleen laittaa ajatukseni oikeaan perspektiiviin.



 Ja rakkaat lukijamme, back to basics eli ruokaan! :)
No ei varmaan tarvitse edes kirjoittaa mitään, kapteenskan ilme taitaa kertoa kaiken ;)
Jälleen kiitokset kokeille, he osaavat yllättää joka päivä ja joka ruokailulla.




Uppoudu sinäkin hetkeksi haaveilemaan. 
Ota kahvia, teetä, istahda mielipaikkaasi.
 Mitä siitä näet? Onko siinä ikkuna vieressä, mistä voit katsella ulos? 
Istutko terassilla keväisen luonnon ympäröimänä vai vilkkaan kadun varressa olevassa kahvilassa? 
Onko sinulla haaveita, pelkoja, mitä haluaisit toteuttaa ja voittaa? 
Mene niitä kohti, sinä pystyt siihen.

Leppoisia tuulia päivääsi <3