keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Puunhalaajat Aatunkalliolla



Tänään meillä oli fiilis reippailla Aatunkalliolle, mikä sijaitsee ihan tässä Tuiskulan naapurissa. 
Rakkaani haluaa näyttää minulle täällä eri paikkoja
 missä voin reippailla yksikseen silloinkin kun hän on merellä. 
Tänään seikkailimme reittiä pitkin, mitä Welmerikään ei ole aikaisemmin mennyt. 
Kun rakas on töissä ja minä täällä, 
niin patikoin näitä polkujamme ja niiden varrella on muistoja meistä. 
Se on ihanaa <3 


Meille on suuri rikkaus, että kotiovelta pääsemme suoraan ihanille metsäteille, sekä metsiin samoilemaan. 
Metsässä liikkuminen lisää fyysistä kuntoa, mutta myös psyykkistä.
 Siellä rauhottuu ja rentoutuu, fyysisesti se laskee verenpainetta ja pulssia. 
Tiesitkö, että luontokontaktit parantavat myös immuunijärjestelmää?
 Mitä enemmän metsässä viihdyt, sen paremmin voit. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suoritat metsässä käyntiä ja retkeilyä, 
pakonomainen suorittaminen kun vähentää hyvinvoinnin vaikutusta. 

Kun liikumme metsässä, muistetaan myös, että se ei ole vain meille ihmisille. 
Metsässä asuu yli kolmannes (36%) Suomen uhanalaisista eliölajeista, joten arvostetaan ja kunnioitetaan luontoa ja sen monimuotoisuutta.


Metsä on täynnä ihmeitä.
Puut kommunikoivat keskenään.
Puilla on tunteet. Ja muisti. 
Kannattaa lukea kirja 
Takaamme ja alleviivaamme, että seuraavalla metsäretkellä katselet ja koet metsää eri silmin. 


Täällä on satanut nyt parin päivän ajan. 
Metsätien varret olivat vehreät ja hyvinvoivat. 
Ilma on puhdasta hengittää.
On mahtava pysähtyä metsän keskelle, sulkea silmät, 
vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa ulos. 
Kuunnella luontoa, puut humisee, linnut laulaa. 
Kaikki ulkopuolinen maailma sulkeutuu pois. 
On hyvä olla. 


"Into the forest I go,
to lose my mind and find my soul."

 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Tuiskulan kuntorata



Rakas mieheni on rakentanut tänne Tuiskulaan oman kuntoiluradan käytetyistä laivan trosseista, traktorin / traktorin peräkärryn renkaista, sekä tontilla kasvavista männyistä. Täysin luonnon oma kuntosali linnunlauluineen. Rakas Welmeri tuumaskin minulle, ettei rataa rakentaessa voinut arvatakaan, että tulee treenaamaan siellä minun kanssani <3 Ja vaimo huokaa sydän täynnä rakkautta...

Kyllä, meidän salilla ei "keekit" huuda ämyreissä, eikä treenin lomassa vilkuilla naapuritreenaajan vaatteen merkkiä. Lisäksi mikäli tällä salilla alkaa ego pullistella, tyyliin "olempas minä voimakas", ni senkus vilkaisee maassa vilistävää muurahaista ja menee itseensä. Sekin luontokappale kun pieksää minkä tahansa körilään tahi crossfittaajan mennen tullen, laji mikä laji  ;)

Me tehdään tätä yhdessä nauttien, toista tsempaten ja liikunnan ilosta! On mahtava yhdessä huomata toisen kehitys ja iloita siitä. Kun tuntuu sarjan lopussa että ei jaksa, niin rakas tsemppaa "anna mennä vielä, vielä yksi". 

Tänään aloitettiin kyykyllä, minä molemmilla jaloilla, rakas teki yhdenjalan kyykkyä. Kun rakas oli tehnyt sarjan, tuli minun vuoro, hän kävi sillä välillä tekemässä lemppariliikettään; leuanvetoa.



Seuraavaksi siirryimme voimailemaan trossilla. 
Tämä ottaa yllättävästi fysiikan päälle! Ei heti uskoisi. 





Trossin jälkeen oli vuorossa soutu, jossa traktorin peräkärryn rengas toimi painona.
Haastetta soutuun saa lisäämällä renkaan sisälle kiviä ja/tai soutamalla yhdellä kädellä. 
Instagramiin @merikapteeninvaimo tulossa pari videoa soudusta, käy kurkkaamassa ;)



Minun yksi lempiliikkeeni on antaa "huutia alleille", rakas mieheni treenaa ojentajia.
Tällä solmukasalla voi treenata mitä vain mielikuvitus keksii! Ja mikäli haluaa lisää painoa, tekee isomman solmukasan.



Välillä kävin polkemassa crosstrainerilla.
Se matkasi meille viime viikolla kalajoelta saakka,
appiukon tuliaisia ;)
Kiitos! Toimii Tuiskulan kallioilla.
Tämä itseasiassa on ihan mielilaitteitani :)





Ja sit alkoikin tapahtumaan!
Traktorinrenkaan pyöritystä kalliorinnettä ylös ja alas. 
Welmerille varmasti ihan jees painoltaan, kapteenska sai lopussa kyllä puhkua ja Justiinan raivolla nostaa ja nakata sitä... yllättävästi on rouvalla ruista ranteessa, hih hii :)




Viimeisinä liikkeinä trossissa kiipustamista ylöspäin, minulla liike nimeltä "madonnat", rakkaalla dippiä ja liike yläselälle. 




 Jälleen rakkaan kädenjälki omassa pihapiirissä tarjosi mitä parhaimman treenin!
Rimpuilumme (kuten me treeniämme kutsutaan) jälkeen surautimme blenderissä protskujuoman (vaniljaproteiinijuomaa, kiiwiä, omenaa ja banaania) ja sitten juoksemaan Tuiskulan luontopolulle.


Welmerin tytöt siellä juoksee. Vaimolla saparot suorana ja zenmestari Oliwalla häntä :D
 Juoksulenkillä alkoi pehmeä hentoinen vesisade, ilma muuttui ihanan happirikkaaksi.

Varmaan rakkaat lukijamme arvaattekin,
että seuraavana lämpiää sauna. Saunan jälkeen valmistuu lime-korianterikana & nuudelit dinneriksi.

Ulkona sade voimistuu & sisällä rakkaus / takkatuli roihuaa. 

P.S: Huomasitteko muuten, lähes jokaisessa kuvassa on meidän pieni "photo bomber" Oliwa. Mukana menossa tottakai kun perheeseen kuuluu. 

"The body heals with play,
the mind heals with laughter
and the spirit heals with joy."


maanantai 29. toukokuuta 2017

Elämäni vahvistin

Miltä elämä tuntuu kanssasi?

Herätä aamulla vierestäsi lintujen lauluun, silittää kasvojasi, siirtää hius-suortuva sivuun ja suudella sinua otsaan. Ottaa sinut syleilyyn ja torkkua vielä hetki…

Kiivetä makuusopesta alakertaan, vilkaista ikkunoista ulos ja nähdä kuinka luonto heräilee kanssamme. Ladata aamukahvi, laittaa se tippumaan ja kiivetä ylös kanssasi halailemaan. Tuoreen kahvin tuoksu nousee ihanasti ylös makuusoppeen ja kutsuu meitä nousemaan.

Ihana könytä kanssasi alakertaan, unisena ja tokkuraisena. ”Me” ollaan heräämässä uuteen päivään. Mitä se tuo tullessaan? Kummallakaan ei mitään tietoa, eikä se haittaa. Katsotaan, kunhan koetaan se yhdessä. Se on pääasia. Ilman sinua, kaikki kokemukset ovat laimeita. Olet kuin elämäni vahvistin. Ilman sinua, kaikessa on hento ja ohut soundi. Sun kanssasi taas, saundi on jykevä, voimakas ja liikuttava.


Keräsin sulle tänään kukkakimpun Tuiskulan kallioilta. Viimeksi olen kerännyt kukkakimpun joskus lapsena, varmaankin joko Kallan saarella tai Lepäsissä? Jotain karuja Rahjan saariston kukkia / kasveja. Sä viet mut jollain mystisellä tavalla lapsuuteen, tai siihen onneen mitä silloin oli… vailla murheen häivääkään. Sun kanssa tuntuu, että mä olen löytänyt ne samat onnen juuret. Ja se katse jonka sain sulta kun ojensin kimpun... Millään sanoilla ei sitä selitetä...

Tänään ei tarvitse tapahtua muuta, onni on tässä.

Kysyit multa yks päivä: ”Onko sulla ollut hyvä loma?”

Minusta se oli tosi liikuttavaa. Se kuvastaa sitä huolenpitoa joka meidän välillämme on. Molempia aidosti kiinnostaa miltä toisesta tuntuu. Se on liikuttavaa, ja minulle jotain täysin uutta. Mä en voi kuvitella kiinnostavampaa olentoa kuin sä. Sussa on kaikki. Lämpö, tulisuus, pehmeys, kovuus. Sun kanssa ei ole koskaan tylsää.

Joten: ”Kiitos kulta, tässä mä vietän parhaillani elämäni lomaa.”

 Ja aivan kuten viimeiset 9kk, mä pidän sua vastuullisena tästäkin. Jos sut otettaisiin pois, kaikki kokemukseni palaisivat hennoiksi ja ohuiksi. Maailmasta häviäisi maku, halu, ja tuntu.

Kiitos rakas siitä, että tunnen olevani elossa kanssasi. Joka ikinen hetki.





lauantai 27. toukokuuta 2017

Vuorikattila


Vuorikattila, saari jolle aikanaan eksyin vahingossa. Ja jolle toin vaimoni heti tavattuamme tarkoituksella. Todella erityinen paikka, meille molemmille. Tänne tulimme heti mentyämme naimisiin, ja tätä saarta sormuksemmekin tavallaan kuvastavat. Karu, aito, kaunis.

Kuvat eivät tee oikeutta, mutta antavat osviittaa. Turkoosi pauhaava meri, karut kalliot ja kitukasvuinen / sinnikäs luonto. Meidän mielestä, kauneinta Suomea.

Tänään tällä saarella juhlittiin, ystävyyttä.

Kolme tinapikaria, kolme elämän koulimaa ystävää. Näitä pikareita ei vahingossa rikota, ihan kuin ei aitoa ystävyyttäkään.

Zen mestari, sylissä... Check

Vaimo, mukana... Check

Hei antakaa määki huudan, määkin olen... Mukana... Check

Mausteet, työkalut, leikkuulaudat... Check

Muurikka...Check

Ja Miekkonen reippaalla tuulella... Check

Työpaikoille naureskelut... Check


Ja puhdas läsnäolo... Check

Kommervenkkeineen...

Resepti täydelliseen päivään syntyi jälleen todella yksinkertaisista aineksista. 



"Happiness comes in waves"












keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Keskiviikko


Keskiviikko, egolle mauton, väritön, hajuton päivä...


Vaan mitä vielä 😍

Mökin terassi tuntui liian täydeltä = poltetaan kalusteet risujen mukana, saadaan tilaa 😆

Erälammen rannalla on mukava maadoittua...



Vaikkapa grillaten broiskuun makua. Anoppi nimittäin soitteli et on tulossa käymään... Kana lienee varsin sovelias päivällinen? 😋 Ainoo et en ole koskaan moista notskilla kokkaillut. Tietty tosta otetaan vaan maku pintaan ja heitetään pariksi tunniksi uuniin.

"Mitähän tästä tulee?"


Sinne se antautuu vihannes, sipuli, valkosipuli, chili... blaa blaa pedille

Ja voi LUOJA, mä olen rakastunut... Silmät kun on sielun peili, niin näkeehän sen. 😍



"Be you. The world will adjust."