keskiviikko 9. elokuuta 2017

Justiina Welmerin veneilykoulutuksessa



Kuten jossain postauksessani olen kertonutkin,
Welmeri puhalsi minuun elämänhenkäyksen tullessaan elämääni.
Rakkaani sytytti sisälleni tulen, joka liekehtii minussa esimerkiksi uusien asioiden opettelun kautta. Huomaan nykyään opettelevani sellaisiakin asioita, joita olen koko elämäni pelännyt / arastellut. Muistattehan esimerkiksi kuinka olen aikaisemmin pelännyt laivalla oloa. Viikkari ja Silja ovat saaneet reissata ihan ilman Justiinaa Turku-Tukholma väliä. Ja mitäs nyt? Kapteenska on heti kun mahdollista Welmerin luona laivalla ja on siellä todella kuin kotonaan!

Ihmiset, jotka tuntevat minut esimerkiksi parin vuoden takaa, lentävät varmasti pyllylleen huomatessaan minun eräilevän ja elävän ilman filttereitä ja siloittelua. 
Tiedättekö kuinka vapauttavaa se on? 
On ollut mahtava herätä henkiin tällä tavalla.

En olisi itsekkään pari vuotta sitten uskonut nukkuvani teltassa asumattomalla saarella, opettelevani veneilyä saati meneväni kauppaan ilman meikkiä ja kaiken mätsäävää asukokonaisuutta. Kuinka helppoa onkaan kuollettaa itsensä materian alle, luoda itselleen kuori josta mikään ei mene läpi. Onko ihme, että sellaisen kuoren alla voidaan huonosti?
Se, että olen herännyt elämään ja ymmärtänyt mikä on tärkeää on minun elämäni tärkein virstanpylväs. Tunnen että voin rauhoittua, olen saavuttanut kaiken millä on merkitystä = Olen hereillä ja elämässä kiinni.

Muistatteko kun kirjoitin, että kuin haarniska päältäni olisi pudonnut ja kukkamekon helma heiluen liihotan läpi maiden ja mantujen. Siltä minusta todella tuntuu.


No niin, nyt itse asiaan. Me olemme siis uuden opettelun äärellä. 
Minä kyllä olen nauttinut veneilystämme kovin, paino sanalla nauttinut. Welmeri kulta kun on hoitanut ajamisen ja kaiken muun veneilyyn liittyvän. Minä olen toiminut vain ja ainoastaan "naru-tyttönä" kun olemme tulleet laituriin, saaressa ollessamme kiipustanut ankkurin kanssa rantaan ja muuten killittänyt Busterin keulaneitona.

Nyt on aika oppia itse handlaamaan veneilyn salat.
Kuka sen parempi opettaja onkaan kuin oma rakkaani 😍

Opinnot aloitettiin perusjutuilla kun starttasimme kotirannasta liikkeelle. 
Moottorin lasku veteen.
Vene käyntiin.
Fendarit sisään ja narut irti.
Mistä pakki ja mistä eteenpäin.
Opetella lukemaan navigointiohjelma Loistoa.
Rakas Welmeri toimi siis tällä kertaa "naru-poikana".

Suunnitelmamme oli ajaa Merimaskusta --> Kultaranta Marinaan --> Ruissaloon --> Naantaliin ja sieltä kotiin. 



Alkuunhan mua jännitti ihan s**kelisti, mutta äläpä mittään kun vauhdin hurmaan pääsi ja vimstaagelit tuli tutuksi niin johan oli hauskaa. Hauskuuden ohessa muistan aina kunnioittaa merta, joten siellä ei pelleillä kuitenkaan.

Oli magee nähdä Ruissalon ranta mereltä käsin, ajaa samaa laivaväylää Busterilla hiukset hulmuten jota pitkin rakkaani oli juuri pari päivää sitten ajanut laivalla. Tähyillä Airistolle ja fiilistellä meidän heinäkuun saaristo turneeta.


 

Kävimme hämmästelemässä laivaväylän varrella olevaa Suomen suurinta selvästi näkyvillä olevaa siirtolohkaretta Kukkarokiveä.

Rakkaani kertoi, että laivalla Naantaliin tullessa Kukkarokiven kohdalla otetaan yleensä kannelle "stand by" ja porukka valmiiksi satamaan tuloa varten.


Kukkarokiveltä me huristeltiin Naantalin öljysataman ohi, 
Ukko-Pekan sillan alta vanhan kaupungin vierasvenelaituriin.
Ja kyllä, Justiina ihan itte "parkkeeras" Affenan laituriin kiitos Welmerin hyvän ohjeistuksen. 

Naantalissa nautittiin kaffet & herkut Cafe Snickarissa kera rakkaan sisareni Annan ja kummityttö Ellin kanssa. Nää on näitä elämän tähtihetkiä 💖




Naantalista jatkettiin kotimatkalle kohti Merimaskua. 
Me ajeltiin hiljempaa ja fiilisteltiin maisemia,
  välillä tosin piti myös kokeilla vauhdin hurmaa ja nauttia tuulen kutittelusta poskilla.


Ensimmäisen "opintopäivän" loppukoe oli navigointi kaseikossa 😂
Siitä löytyy video instagramissa @merikapteeninvaimo.
Se oli sit maailman hauskin kokemus!
Rakas Welmeri oli kattonut jo paikan valmiiksi viime veneilyreissullamme.
Empä aikasemmin ole ajatellut kuinka paljon tuuli voi painaa venettä ehkä täysin eri suuntaan kuin minne on menossa... Nyt tuli siitäkin omakohtainen kokemus ja niin vaan kaseikosta selvittiin naurunremakan kera ulos. By the Way, olipas se kaseikko oivallinen pussauspaikka 😍

Oli ihana nähdä kun rakas sai rentoutua kerrankin veneen kyydissä ja nauttia maisemista eri tavalla kuin ollessaan itse puikoissa. 
Rakkaalle kiitokset hyvästä opetuksesta. Kertaakaan ei hermot kyrvähtänyt, eikä pinna palanut. Welmeri on niin hyväntuulinen ja leppoisa opettaja.
Tästä on hyvä jatkaa.

Suunnitelmissa on syventää merenkulun taitojani saaristolaivurikurssilla, joka alkaa tulevana syksynä.
Tiedä kuulkaas rakkaat lukijamme mitä tästä vielä tulee 😂



Hei joo, kuten huomasitte kuvista niin meidän Affena on myynnissä. 
Busterista löydät tietoja täältä jos sinua tai tuttavaasi kiinnostaa huoleton ja luotettava vene. 
Me teemme tilaa uudelle perheenjäsenelle, joten toivottavasti tämä löytää tiensä hyvään kotiin 😉

Voikaa hyvin ja herätkää näkemään ja tuntemaan elämän taika 💛


2 kommenttia:

  1. Ai että kirjoitat ihanasti ja niin teistä huokuu onni ja rakkaus ja rakkaus tekee ihmiselle ihmeitä. <3 Instassa katselinkin videon veneilyharjoituksista, hyvä meininki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kohtapa se kolkuttaa meidän ensimmäinen vuosipäiväkin ovella. Voi ihan huoletta todeta, että tässä ollaan molemmat sitten tasan 1v oltu elossa. Hämmästyttävää ja monesti ollaan puhuttu keskenämme, että tällaisen onnen toivoisi osuvan joka ikisen ihmisen kohdalle.

      Poista